Seminaari: Ihmisoikeuksia pitää vaatia myös kehitysmaissa

”Kirjanpitäjäkin on ihminen”, lohkaisi koordinaattori Anders Zeijlon Maailmanpankin Nordic Trust Fund -ohjelmasta (NTF).
Ihmisoikeuksien tuntemusta Maailmanpankkiryhmässä edistävä Zeijol viittasi lausahduksellaan siihen, että talousorientoitumisesta huolimatta moni pankin työntekijöistä kokee työllään olevan jotain tekemistä myös ihmisoikeuksien kanssa. Valtaosan voi kuitenkin olla vaikea tarkemmin määritellä miten ja missä vaikutukset tuntuvat – jos missään.
Vuonna 2009 perustettu ja pääosin Pohjoismaiden rahoittama NTF-ohjelma pyrkii tarjoamaan pankkilaisille tietoa ja työkaluja, jotta ihmisoikeudet voitaisiin ottaa nykyistä paremmin huomioon osana pankin perustehtävää eli talouskasvun edistämistä.
Zeijlon esitteli aikaansaannoksia ulkoministeriön ja NTF:n järjestämässä seminaarissa Helsingin Säätytalolla 4. lokakuuta.
Talous ja ihmisoikeudet saatava lähemmäs toisiaan
Ihmisoikeuksiin pureutuvan yksikön perustaminen Maailmanpankkiin ei tapahtunut kitkatta, mutta siitä huolimatta, tai juuri siksi, on parissa vuodessa saavutettu Zeijlonin mukaan paljon. Useisiin pankin alueellisiin ohjelmiin on jo tarjolla ihmisoikeuksiin perehtyneitä asiantuntijoita, ja yli 500 pankkilaista on osallistunut NTF:n järjestämiin koulutuksiin.
Zeijlonin mukaan Maailmapankissa on alettu kiinnittää parempaa huomiota ihmisoikeuksiin esimerkiksi peruspalvelujen tarjonnassa, yksityisen sektorin toiminnassa sekä konflikteista toipuvien alueiden jälleenrakennuksessa, varsinkin kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten kannalta.
”On ymmärretty, että keskimääräisesti hyvä tulos ei enää riitä, vaan tarvitaan yksityiskohtaisempaa tarkastelua, jotta voidaan nähdä, toteutuvatko oikeudet kaikissa ryhmissä”, Zeijlon arvioi.
Yhtenä merkkinä asenteiden muuttumisesta pankkiryhmän sisällä voitaneen pitää sitä, että Maailmanpankin pääjohtaja Robert Zoellick totesi syyskuussa pankin vuosikokouksessa, että nyt pitää keskittyä ”kehityksen demokratisointiin”.
Hyvän hallinnon edistäminen ja korruption vastainen taistelu onkin Zeijlonin mukaan jo omaksuttu osaksi Maailmanpankin työtä, mutta edistysaskelista huolimatta ihmisoikeuksien huomioiminen on vielä lapsenkengissä.
”On korkea aika päästä eroon kehitysvision kaksijakoisuudesta, joka lähti liikkeelle YK:n ja kansainvälisten rahoituslaitosten perustamisesta 1940-luvulla. Molempien tahojen tavoite oli edistää kehitystä, mutta keinot erkanivat ja eriytyivät nopeasti. YK:sta tuli ihmisoikeuksien puolestapuhuja, rahoituslaitoksista talouskasvun”, Zeijlon totesi.
Hautala: Ihmisoikeuksista pitää pystyä puhumaan
Anders Zeijlonin mukaan oikeusperustainen ajattelu on alkanut näkyä yhä selvemmin myös yksittäisten maiden linjatessa kehitysyhteistyötään. Hyvänä esimerkkinä on Suomi.
”Parhaillaan työn alla olevassa kehityspoliittisessa ohjelmassa näkyvät nykyhallituksen painotukset: oikeusvaltioperiaate, demokratia ja ihmisoikeudet”, totesi seminaariin osallistunut kehitysministeri Heidi Hautala (vihr.).
Aiemmin muun muassa Euroopan parlamentin ulkoasianvaliokunnan ihmisoikeusvaltuutettuna toiminut Hautala totesi, että Suomen on kiinnitettävä enemmän huomiota siihen, kuinka kommunikoidaan niiden valtioiden kanssa, jotka eivät noudata ihmisoikeuksia.
”Meidän on yritettävä tehdä kehitysyhteistyötä niin antaumuksellisesti, että kykenemme todelliseen vuoropuheluun. Ihmisoikeudet on aina voitava ottaa esille kumppanimaiden kanssa”, Hautala painotti ja muistutti, että Suomella on myös vastuu puolustaa ihmisoikeustaistelijoita.
Hautala kertoi ilahtuneensa EU:n kehitysyhteistyöstä vastaavalta komissaarilta Andris Piebalgsilta kuulemistaan ehdotuksista. Piebalgs kannattaa sitä, että kehitysmaille annettavasta budjettituesta alettaisiin puhua ”hyvän hallinnon sopimuksena” ja vastaavasti eri sektoreille suunnattava apu olisi yhteydessä niillä tehtäviin uudistuksiin.
”Yhteistyö EU:n tasolla on todella tärkeää. Ennen kuin vahvistetaan esimerkiksi taloudellisia suhteita jonkun maan kanssa, on varmistettava, että ihmisoikeuksia kunnioitetaan”, Hautala sanoi.
Hän muistutti myös kansalaisyhteiskunnan tärkeästä roolista ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta. Järjestöt tekevät valistustyötä ruohonjuuritasolla ja tavoittavat myös syrjäytyneitä, jotka eniten tietoa oikeuksistaan kaipaavat. Ne myös välittävät tietoa paikallistason ihmisoikeusrikkomuksista luotettavammin kuin viranomaiset.
”Siksi meidän pitää pitää tiukka linja sen suhteen, että jatkamme kansalaisyhteiskunnan tukemista, vaikka valtio vaatisi muuta”, Hautala totesi viitaten esimerkiksi Egyptin viimeaikaisiin yrityksiin tukahduttaa kansalaistoimintaa.
Tavoitteena oikeusvaltio
Hallitusvastuu ei näytä vieneen Hautalalta kykyä katsoa asioita maailmanparantajan silmälasien läpi. Seminaarin lopuksi hän innostui hämmentämään ihmisoikeudet ja kehitys -cocktailia perin pohjin.
”Kestävälle kehitykselle voisi määritellä uuden tavoitteen: oikeusvaltion toteutumisen. Tällä hetkellä vain noin miljardi ihmistä pääsee osalliseksi oikeusvaltion periaatteista ja kuutisen miljardia elää laillisuuden tuolla puolen.”
”Mitenköhän radikaaliksi tässä nyt ryhtyisi, ja miten optimistiksi Kiinan suhteen”, Hautala pohdiskeli ja päätyi maltilliseen ratkaisuun.
”Voisimme ottaa tavoitteeksi, että vuoteen 2020 mennessä viisi miljardia ihmistä asuu oikeusvaltiossa.”