Kun Tony Blair oli Britannian pääministeri, hän ajatteli usein, että maan kehitysyhteistyöviranomaisen (Dfid) olisi sittenkin pitänyt olla osa ulkoministeriötä, sen verran vaikeaa yhteistyö ajoittain oli. Pääministeri myöntää välillä turhautuneensa omapäiseen kehitysväkeen.
”He pitivät itseään melkein itsenäisenä toimijana hallituksen sisällä”, Blair sanoi Center for Global Development -ajatushautomon Development Drums -podcastin haastattelussa.
Tony Blair on siirtynyt pois päivän politiikasta ja keskittyy useisiin luottamus- ja diplomaattisiin tehtäviin. Hän on muun muassa perustanut kehitysjärjestö Africa Governance Initiativen, joka tekee hyvän hallinnon kehittämistyötä Liberian, Ruandan ja Sierra Leonen hallitusten kanssa.
”Nyt kun olen osa kehitysyhteistyömaailmaa, olen vakuuttunut siitä, että oli oikein, että Dfid oli irrallaan, koska se antoi sille mahdollisuuden olla innovatiivinen ja luova.”
Kehitysavusta kansallisen ylpeyden aihe
Itsenäinen ja innovatiivinen ote oli Blairin mukaan vaikuttamassa siihen, että Britanniassa on niin laaja kehitysyhteistyötä tukeva konsensus: apua kehitetään ja kasvatetaan kohti 0,7 prosentin bruttokansantulo-osuutta, vaikka muusta julkisesta kulutuksesta leikataan.
Luovuutta vielä merkittävämpi syy konsensukselle oli, että kehityksestä onnistuttiin luomaan epäpoliittinen asia, ja kehitysavun suosio on jatkunut vaikka hallitukset ovat vaihtuneet: konsensusta ovat Blairin jälkeen jatkaneet niin Gordon Brown kuin David Cameronkin.
”Siinä Bob Geldof, Bono, kirkot ja muut olivat uskomattoman tärkeitä”, Blair sanoi. ”Kehityksestä tuli kansalaisyhteiskunnan konsensus.”
”Ja meistä tuli eräänlainen markkinajohtaja kehityskysymyksissä, minkä luulen auttaneen – me olimme ylpeitä siitä, että olimme kehitysasioiden etulinjassa. En usko, että niin olisi tapahtunut, jos olisimme pitäneet Dfid:n osana ulkoministeriötä.”
Development Drums: Tony Blair