Ay-liikkeellä tärkeä rooli arabikeväässä

IPS — Arabimaailman ammattiyhdistysliike on ollut pitkään hallitusten talutusnuorassa, mutta itsenäisiä liittoja alkaa nyt syntyä.
Tunisiassa ja Egyptissä ay-liikkeellä oli keskeinen rooli diktatuurin kaatamisessa, ja liitot ovat yllyttäneet kansaa kaduille myös Bahrainissa ja Algeriassa.
Arabimaiden edustajia oli mukana Julkisten alojen kansainvälisen ammattiliiton (PSI) kokouksessa toukokuun lopulla Genevessä. Liitto toimii kymmenessä arabimaassa.
”Me sanomme Tunisiassa, että käännettävät takit on myyty loppuun. Jotkut vanhaan hallitukseen suhteissa olleet ay-aktiivit ovat kääntäneet takkinsa ja kannattavat nyt täysin rinnoin vallankumousta. Kaikella on kuitenkin rajansa”, Tunisian terveysalan liiton pääsihteeri Belgacem Afaya selittää.
Tunisian keskusammattijärjestö (UGTT) organisoi tammikuussa kansaa kaduille yhdessä lakimiesliiton, opiskelijoiden ja nettiaktivistien kanssa.
”Useimmat arabimaailman ammattiliitot ovat olleet likeisissä väleissä hallitukseen. Vallanvaihtoa kannattivat vain Tunisian UGTT ja Bahrainin vastaperustettu liitto, jonka hallitus on yrittänyt tukahduttaa”, kertoo Ghassan Slaiby, joka hoitaa arabimaiden asioita PSI:n sihteeristössä.
Hallitusta vastaan tai sen puolesta
Egyptiin on viime aikoina perustettu kaksi riippumatonta ammattiliittoa. Ne auttoivat kaatamaan presidentti Hosni Mubarakin vallan, vaikka toimivat silloin vielä ilman lupaa.
Mutta vanhatkin ay-järjestöt jatkavat olemassaoloaan. ”Egyptistä käännettävät takit eivät ole loppuneet”, Slaiby irvailee.
Ay-liikkeen elämä ei ole ollut arabimaissa helppoa. Nytkin PSI:n eri jäsenjärjestöjen asenteet vaihtelevat jopa saman maan sisällä. Jemenissä yksi liitto tukee kapinaa ja kaksi kannattaa hallitusta.
Libyassa liitot eivät halua tukea Muammar Gaddafia, mutta eivät myöskään Natoa, jonka epäillään ajavan vain omia etujaan.
”Miksei Nato toimi myös Syyriassa, Bahrainissa ja Palestiinassa”, tunisialainen Afaya ihmettelee, kuten arabimaissa moni muukin.
Kumous on vasta alku
Pelkkä kumous ei ratkaise kaikkia ongelmia. ”Tunisiassa työttömyys ja ostovoiman puute ajoivat ihmiset kaduille. Tilanne on yhä kireä, vaikka hallitus vakuuttaa, että se pystyy maksamaan palkat heinäkuuhun asti”, Afaya kertoo.
Ulkomaanvelka vastaa jo liki 40:tä prosenttia kansantuotteesta, ja Afaya pelkää hallituksen aikovan lainata lisää. Hänen mielestään sen pitäisi karhuta presidentti Zine al-Abidine Ben Alin klaanin rosvoamia rahoja, vähentää eriarvoisuutta ja tarjota kelvollisia terveys- ja muita palveluja.
”Ben Ali loi kaksikaistaisen terveydenhuollon, jossa sairaalat jätettiin retuperälle ja maksukykyiset hakeutuivat yksityisille klinikoille. Nyt olemme onnistuneet sopimaan hallituksen kanssa, että terveydenhuollossa luovutaan tilapäisistä työsuhteista ja alihankinnasta”, Afaya kertoo.
Algeriasta ei puutu ongelmia
Algeriassa on ollut hiljaista sen jälkeen, kun kaksi mielenosoitusta tukahdutettiin kovin ottein helmikuussa. Julkishallinnon ammattiliiton pääsihteeri Nassira Ghozlane ei usko algerialaisten kumoushaluun.
”He eivät halua toistaa 1990-luvun tapahtumia, joissa kuoli 200 000 ja katosi 10 000 ihmistä”, hän sanoo.
”Mutta haluamme murtaa pelon muurin, koska radikaaleja muutoksia tarvitaan. Emme luota hallituksen lupaamiin uudistuksiin. Maata hallitsee turvallisuuskoneisto, ja koko systeemi on vaihdettava, ei pelkästään presidentti Abdelaziz Bouteflikaa”, Gholazane sanoo.
Hänen liittonsa vastustaa yksityistämisiä, joilla vesi-, öljy- ja kaasuyhtiöitä on myyty ulkomaalaisille.
Gholazanen mukaan Algeriassa on Pohjois-Afrikan kehnoimmat palkat: miljoonien kuukausipalkka on 25 euroa, ja ensiavun lääkäreille maksetaan 40–90 euroa kuussa.
”Lukion opettaja ansaitsee kuudesosan tunisialaisen kollegan palkasta. Mauritaniassa yliopiston opettaja saa neljä kertaa parempaa palkkaa kuin Algeriassa”, Gholazane havainnollistaa.