Miten voimme tukea demokratiaa maailmalla?

Erkki Tuomioja (sdp) saapui myhäilevänä paneelikeskusteluun. Hän oli juuri käynyt Säätytalolla hallitusnevotteluissa syömässä herkulliset kaalikääryleet.Kääryleistä siirryttiin pian asiaan, kun YLEn toimittaja Annika Dammström alkoi jututtaa Tuomiojaa ja Sirpa Pietikäistä (kok.) demokratiasta ja kehitysyhteistyöstä – erityisesti Pohjois-Afrikan ja arabimaiden viimeikaisista tapahtumista.”Emme taida saada riitaa aikaiseksi”, totesi Pietikäinen jo ennen kuin istui tuolilleen Tuomiojan vastapariksi.Meppi-Pietikäinen on seurannut tarkkaan Pohjois-Afrikan kansannousuja Euroopan parlamentin näkövinkkelistä.Pietikäisen mukaan etenkin EU on ollut ”kinkkisessä” tilanteessa Pohjois-Afrikan suhteen. Monella Euroopan maalla kun on vielä vahvat suhteet epädemokraattisiin johtajiin.Tuomioja vahvisti Euroopan kaksijakoisen tilanteen: keskeisillä Euroopan mailla on oma kolonialistinen taakkaansa, joka vaikuttaa niiden politiikkaan. Isot EU-valtiot janoavat arabimaiden öljyä ja kauppaavat niille aseita.”Ranskalaiset ministerit olivat Tunisiassa korruptiolomalla juuri ennen kuin siellä räjähti.”Tilanteen asteittainen muuttuminen on näkynyt Pietikäisen työpaikalla Euroopan parlamentissa, jonka julkilausumissa kansannousujen kohteeksi joutuneet johtajat on ensin alennettu yhteistyökumppaneista valtionpäämiehiksi ja sen jälkeen diktaattoreiksi.Demokratia vientituotteenaKumpikin keskustelija oli sitä mieltä, että demokratiaa ei voi sellaisenaan viedä länsimaista arabimaihin.Pietikäinen lateli pöytään demokratian toimivuuden edellytykset: demokratiaan siirtyminen vaatii aikaa, toimivia puolueita, joiden kautta voi ennustettavasti kanavoida kansalaisten mielipiteitä sekä arabimaiden tapauksessa oikeanlaista suhtautumista uskonnollisiin liikkeisiin. Lisäksi pitää olla hyvä koulutusjärjestelmä ja luotettava yhteiskunta, jonka johtajat eivät halua heti ulosmitata hyötyä itselleen.Suomi voi toimia demokratian esimerkkinä ja jakaa omia kokemuksiaan muille, mutta sellaisenaan malliamme ei voi ”copy-pastea” muualle, kuten Pietikäinen asian ilmaisi.Tansanialaista WWT-järjestöä edustava Salama Aboud Talib kysyi yleisön joukosta, miten tansanialaisten naisten koulutus saadaan samanlaiseksi kuin Suomessa.Keskustelijat toistivat, että sellaisenaan Suomen mallista ei varmaankaan ole Tansanialle käyttöä. Pietikäinen innostui kuitenkin mainostamaan suomalaisia kansalaisjärjestöjä, jotka ovat kampanjoineet ennen vaaleja ja rohkaisseet naisia äänestämään – ja antamaan äänensä naisehdokkaalle.Voiko toisen asioihin puuttua?Pietikäinen pohti lopuksi, että ulkovaltojen suhtautuminen demokratiaa tavoittelevien maiden sisäisiin asioihin saattaa olla muuttumassa.Vanha ulkopolitiikkaa painottanut lähestymistapa ei ole sallinut arvostella toisen suvereenin valtion sisäisiä asioita. Uudempi kansalaiskeskeinen linja korostaa puolestaan ihmisoikeuksia ja antaa tilaa myös kritisoida sisäpoliittisia ongelmia. Jälkimmäinen lähtökohta ei ole ongelmaton, mutta tekee maailmasta vähemmän mustavalkoisen.Tuomioja komppasi kokoomuslaista kollegaansa: ”Tämä suojeluperiaate oli myös ensimmäisen kerran mukana YK:n Libya-päätöksessä. Ja erinomaista, että turvaneuvosto pystyi päätöksen tekemään.”Keskustelun jälkeen Tuomioja suuntasi jälleen Säätytalolle jatkamaan hallitusneuvotteluita. Kysymykseen kehitysyhteistyökysymysten esilläolosta hän ei voinut ottaa kantaa, mutta totesi jo keskustelun aikana, että kehitysyhteistyön määrärahat eivät saa heilahdella poliittisten suhdanteiden mukaan.