Järjestöissä pohditaan kuumeisesti, miten innostaa ihmisiä vapaaehtoistöihin ja toisaalta, miten saada heidät myös sitoutumaan järjestön toimintaan. Keskustelua aiheesta alustivat Luonto-liiton pääsihteeri Leo Stranius, Planin verkostokoordinaattori Anna Peltoniemi ja DODO ry:n hallituksen jäsen Merja Savolainen.
Meillä on yhä enemmän vapaa-aikaa, mutta siitä myös kilpailevat yhä useammat asiat. Näistä yksi on vapaaehtoistyö. Parhaimmillaan vapaaehtoistyö tarjoaa tekijälleen merkityksellisiä asioita kuten hyvinvointia, uusia ystävyyssuhteita ja onnistumisen tunteita. Monet hakevat myös hyötyä: vapaaehtoistöistä saa tärkeää työkokemusta ja merkinnän ansioluetteloon.
Stranius totesi alkuun, että perinteisen vapaaehtoistyön rinnalle on tullut Facebookin tykkään-aktivismi ja erilaiset kevyen osallistumisen muodot kuten tempaukset.
Monen mielestä tekemisen tulee olla ennen kaikkea hauskaa ja elämyksellistä. Kliktivismin eli nettiaktivismin ongelmana on, että se ei useinkaan konkretisoidu. Facebookin ryhmässä voi olla kymmeniätuhansia jäseniä, mutta kun tulee aika osallistua tempaukseen tai mielenilmaukseen, paikalle saapuu vain kourallinen osallistujia, Stranius huomautti.
Järjestöt painiskelevat nyt sen kanssa, miten tarjota hauskaa matalan kynnyksen tekemistä niille, jotka eivät halua sitoutua pidemmäksi aikaa ja toisaalta pitkän tähtäimen tekemistä niille, jotka sitä kaipaavat.
Keskustelijat pohtivat, tarvitseeko kaiken olla aina hauskaa ja kuka tekee ikävät hommat ja ottaa vastaan luottamustehtävät. Entä tarvitseeko kaikkien järjestöjen tarjota jokaiselle jotakin? Voisiko ihmisille riittää vain se, että itse tekeminen on mielekästä?
Merja Savolainen kertoi, että heillä ei ole ollut ainakaan toistaiseksi pulaa vapaaehtoisista. Pienessä järjestössä on hyvä yhteishenki ja mahdollisuudet toteuttaa itseään monipuolisesti. Hän itse kertoi tulleensa “syväkaapatuksi” eli huomanneensa muuttuneensa äkkiä satunnaisesta vapaaehtoisesta järjestön aktiiviksi ja lopulta hallituksen jäseneksi. Hän kertoi muillekin, miten se tehdään:
Aikainen nakittaminen eli konkreettinen vastuutehtävän saaminen sitoo tehokkaammin ja on motivoivampaa kuin kokouksissa hiljaa istuminen tai ständeillä tietämättömänä seisoskelu. Merjan dodoura lähti pienen festivaaliesitteen toimittamisesta.
Jätä työn hauskat osuudet sille, jonka haluat innostaa toimintaan ja tee itse tai jätä palkatulle työntekijälle ikävät hommat.
Pyydä ihmisiä henkilökohtaisesti mukaan.
Ryhmässä pohdittiin myös, miksi ympäristö- ja kehyjärjestöissä osallistutaan melko vähän vapaaehtoistoimintaan kun taas esimerkiksi urheiluseuroissa tehdään paljon vapaaehtoistöitä. Tälle keksittiin parikin mahdollista selitystä.
Kehyjärjestöjen jäsenenä oleminen perustuu usein rahalliseen tukemiseen ja omiin arvoihin sen sijaan, että haluttaisiin osallistua konkreettiseen toimintaan. Toiseksi kehy- ja ympäristöjärjestöjen vapaaehtoiseksi lähtemiseen voi olla korkeampi kynnys koska oletetaan, että pitäisi olla aiheesta asiantuntemusta.
Sen sijaan urheiluseura voi pyytää vapaaehtoisia kantamaan tuoleja paikoilleen tai keittämään kahvia. Ehkä kehyjärjestöjenkin pitäisi joskus kokeilla tätä tekniikkaa?
Osallistujat keksivät muitakin keinoja, joilla järjestöt voivat innostaa ja sitouttaa vapaaehtoisuuteen:
Asioiden paketointi helpoiksi kokonaisuuksiksi laskee kynnystä: kerro, mitä voi tehdä tunnissa, päivässä tai viikossa
Yhdessä virkistäytyminen sitoo porukkaan
Kiitos motivoi jatkamaan
Tänä vuonna vietetään EU:n vapaaehtoistoiminnan teemavuotta, ja myös Kepassa tullaan jatkamaan keskustelua aiheesta. Seuraa koulutuskalenteria ja tutustu myös Kepan raporttiin ”Vapaaehtoisuuden trendit kehitysjärjestöissä” vuodelta 2009 sekä Eurofoundin tuoreeseen “Participation in volunteering and unpaid work” -raporttiin (pdf).