Suurperhe muuttuu taakaksi Sambiassa

IPS — Peggy Kapandalla on ikäviä muistoja ajoista, jotka hän vietti nuorena enonsa luona. Häntä kohdeltiin toisen luokan lapsena. Se kuitenkin motivoi Kapandaa hoitamaan oman vanhemmuutensa paremmin.
Sambian pääkaupungissa Lusakassa sijaitsevassa pienessä kodissaan Kapanda pitää miehensä kanssa huolta kolmen oman poikansa lisäksi kahdesta muusta lapsesta.
”He ovat tätini lapsia”, Kapanda kertoo. Nyt viimeistä luokkaa käyvän Dorothyn perheellä ei ollut varaa lähettää tyttöä kouluun isän kuoltua.
Kapanda on ammatiltaan opettaja. Hänelle oli luonnollista ottaa tyttö hoiviinsa. ”Jos Dorothy olisi jäänyt kylään, hän olisi nyt naimisissa ja hänellä olisi ties miten monta lasta. Tunnen sääliä näitä lapsia kohtaan, joilla ei ole koulutusta eikä tulevaisuutta.”
Dorothyn äiti on kiitollinen, mutta kaupungista löytyy monia, jotka eivät ymmärrä Kapandan tekoa. ”He näkevät sen rahanhukkana. Miksi koulutan nämä lapset, vaikka he eivät pidä minusta huolta myöhemmin? Mutta en minä sitä sen vuoksi tee.”
Suuri talo houkuttelee
Huolehtiminen kaukaisemmista perheenjäsenistä ydinperheen lisäksi oli ennen tavallista Sambiassa kuten monissa muissakin afrikkalaisissa kulttuureissa.
Viime vuosina kulttuuri on kuitenkin alkanut muuttua, kun ihmiset havahtuvat näkemään perinteen haittapuolia.
Lusakassa asuva viestintäalan yrittäjä Jack Kampole tunnistaa paineen, joka syntyy perheen odotuksista. Hän on kovalla työllä onnistunut rakentamaan talon vaimolleen ja kahdelle lapselleen.
”Tein töitä jo ennen naimisiinmenoa ja sanoin silloin veljilleni, että tämä on se aika, jolloin voin auttaa teitä koulumaksuissa ja muussa. Nyt, kun olen naimisissa, minulla on oma perhe huollettavana.”
Tällä hetkellä yksi nuoremmista veljistä asuu Kampolen luona. Jotkut perheenjäsenet kokevat, että varakkaan Kampolen isossa talossa olisi tilaa useammallekin veljelle.
Yrittäjä pakenee sukuaan
Kuparivyöhykkeeltä Lusakaan bisnesmahdollisuuksien perässä muuttanut Collins Phiri on kokenut saman.
Hän on perustanut oman taksiyrityksen ja on sitä mieltä, että jos haluaa luoda uraa, pitää muuttaa pois perheen luota. Muuten avunpyynnöt perheeltä estävät etenemisen ja jättävät yritteliään yksilön vaille säästöjä ja investointeja omaan yritykseen.
Hyväntekeväisyysjärjestöt ja kirkot ovat puhuneet suurperheen tukiverkoston paluun puolesta. Ne ovat huolissaan suuresta määrästä orpoja, jotka voitaisiin perinteen kautta saada takaisin jonkun siipien suojaan.
Aids-pandemian vuoksi Sambiassa on tällä hetkellä 750 000 – 1,2 miljoonaa orpoa.
Sambian toiseksi suurimmassa kaupungissa Kitwessä jopa 20 prosenttia alle 14-vuotiaista lapsista ei elä vanhempiensa kanssa.
Kaupunkilaiset torjuvampia
”Jäljittäessämme orpojen ja katulasten perheitä, löysimme usein sukulaisia. Mutta monesti nämä kieltäytyivät ottamasta lasta”, Teddy Masuwa kertoo. Hän työskentelee Macnet Zambia -järjestössä, joka auttaa katulapsia ja yrittää saattaa heitä perheidensä pariin.
”Ihmiset ajattelevat, että tehän olette kansalaisjärjestö, teidän täytyy saada paljon rahaa lahjoittajilta. Miksi te ette huolehdi heistä?”
Masuwa on huomannut, että tällainen asenne vallitsee erityisesti kaupungeissa. ”Maalla suurperherakenne toimii yhä, koska siellä perheissä tarvitaan paljon työntekijöitä. Jos löytyy orpopoika, hänen enonsa pyytää hänet luokseen auttamaan maanviljelyssä. Kaupungeissa ihmiset eivät koe hyötyvänsä lapsesta. He vain näkevät tulojensa hupenevan.”