Tilaisuudessa kuultiin alustuksia sekä ulkoministeriön että järjestöjen edustajilta. Suomen Somalia-verkoston toiminnanjohtaja Marja Tiilikainen pohti Somalian kansalaisyhteiskunnan tilaa.
Kansalaisyhteiskunnan toimintaympäristö on ollut erittäin haasteellinen siitä asti, kun Somalian keskushallinto romahti vuonna 1991. Peruspalveluita tarjoavat hyvin erilaiset tahot, yleinen palkkataso on surkea ja korruptio laajaa.
Vaikeuksista huolimatta monet järjestöt työskentelevät maassa aktiivisesti. Vuonna 2003 yksin Somalimaassa toimi 542 rekisteröitynyttä kansalaisjärjestöä (NGO), suurin osa niistä Hargeisan ympäristössä. Isot kansainväliset järjestöt pitävät yleensä majaansa Nairobissa.
”Järjestöjen toiminnan kontekstina on köyhyys ja resurssien puute, vaikka mukaan mahtuu myös vahvoja järjestöjä”, Tiilikainen sanoi.
”Järjestöbisnes” herättää kysymyksiä: mitä järjestöt tekevät, minne raha menee, onko toiminta elitististä? Vastauksia on tällä hetkellä hankala löytää, sillä Somalian kansalaisyhteiskuntaa ei ole juuri tutkittu.
Onnistuminen on mahdollista
12:lla Somalia-verkoston jäsenjärjestöllä (yhteensä 28) on meneillään ulkoministeriön rahoittamia hankkeita Somaliassa. Lisäksi verkostoon kuulumattomilla järjestöillä on hankkeita maassa.
Esimerkki hyvin toimivasta hankkeesta on Shiffa ry:n naisten Nasib-mediakoulutus Mogadishussa. Vuonna 2005 perustettu Shiffa ry edistää somalialaisten naisten asioita Suomessa ja Somaliassa.
Shukri Omar Ahmed Shiffa ry:stä korosti puheenvuorossaan naisten aseman tukemisen tärkeyttä.
”Hankkeessa on koulutettu lähes 200 naista. He tekevät radio-ohjelmia ja Aman magazine -lehteä. Jo 20 naista on saanut työtä media-alalta tai jatkanut opiskelua.”
”Haasteita ovat pakolaiselämä, väkivallan pelko, uskonto ja naisen asema. Onneksi tilanne on pikku hiljaa muuttumassa. Toiminta on mahdollista, kunhan välttelee poliittisuutta, pitää matalaa profiilia ja tekee vain työnsä.”
Kuinka turvallista Somaliassa on?
Turvallisuus on monisyinen kysymys Somalian kaltaisessa maassa. Esimerkiksi hankematkalla paljon riippuu siitä, kuuluuko hankkeessa vieraileva henkilö Somalian diasporaan vai onko hän länsimaalainen.
”Diasporasta tuleva somalialainen on tahtomattaankin aina osa klaanijärjestelmää, jolloin klaanien välisessä konfliktitilanteessa on riski joutua kohteeksi. Toisaalta hänellä on verkostot, paikallistuntemusta ja hän on osa yhteisöä”, Tiilikainen pohtii.
Länsimaalainen ei-muslimi on puolestaan alttiimpi ääriryhmien iskuille, ja hänen on mietittävä tarkkaan käytöstään ja kuinka päästä hyvään yhteistyöhön paikallisten kanssa.
YK on laskenut läntisen Somalimaan turvallisuusluokituksen IV:stä III:een, joten liikkuminen on helpottunut ja kv-järjestöjen kiinnostus toimia alueella kasvanut. Järjestöille hyödyllistä turvallisuustietoa saa mm. Somalia NGO Consortiumin kautta.
Keskustelua herättivät Somalian matkustustiedotteet, jotka laaditaan Suomen Nairobin suurlähetystössä. Tammikuun tiedotteen mukaan Somaliasta tulee poistua välittömästi eikä maahan pidä matkustaa. Somalimaan kohdalla matkustamista on harkittava vakavasti.
Ylitarkastaja Matti Lahtinen ulkoministeriön kansalaisjärjestöyksiköstä totesi ministeriön olevan puun ja kuoren välissä, sillä se ei voi taata suomalaisten turvallisuutta Somaliassa. Tilanteet voivat muuttua päivässä.
Somaliassa on kuitenkin hankkeita ja järjestöille on tärkeää, että UM jatkaa niiden rahoitusta. Hankevalmistelumatkatukea voidaan tietyissä tapauksissa myöntää lähinnä Somalimaahan.
”Eri puolilla Somaliaa on 29 hanketta, eli ulkoministeriön mielestä työ on tarpeellista ja onnistuu ongelmista huolimatta”, Lahtinen muistutti.
Vuonna 2011 hankkeiden valtionavustus on 2,7 miljoonaa euroa. Lisäksi Abilis-säätiöllä on seitsemän pienhanketta Somaliassa. Iso osa avusta on humanitaarista.
Lahtisen mukaan pienet hankkeet ovat erityisen tärkeitä, ja niissä diasporan asiantuntemus arvokasta. Hankkeiden laatu on parantunut tiiviimmän yhteistyön ja Somalia-verkoston perustamisen myötä.
”Verkoston tehtävänä on vahvistaa järjestöjen kapasiteettia sekä Suomessa asuvien somalien yhteistyötä niin järjestöissä kuin henkilöinä.”
”Uudet toimijat ovat tervetulleita, vaikka UM on erittäin tarkka tarkastellessaan, onko järjestöllä kapasiteettia toteuttaa hankkeita. Pakolaisavun Järjestöhautomo on hyvä apu uusille toimijoille”, Lahtinen neuvoi.
Tapaamisessa toiveita kohdistui niin järjestöihin, ulkoministeriöön kuin Kepaan. Ulkoministeriö mm. selvittää ajankohtaa järjestöjen toivomalle tapaamiselle, jossa olisi mukana myös Nairobin edustusto.