Suomessa on perinteisesti ylpeilty maksuttomalla koulutuksella. Helsingin Sanomat uutisoi 30. tammikuuta siitä, kuinka joukossa Suomen yliopistoja ja ammattikorkeakouluja kokeillaan ensi syksystä alkaen lukukausimaksuja EU- ja Eta-maiden ulkopuolisille opiskelijoille.
Lukukausimaksut tuovat korkeakouluille pientä lisätuloa, ja mikä varmaankin tärkeintä, ne ohjaavat hakijamääriä ja hakijoiden laatua.
Samaan aikaan ulkoministeriö suunnittelee kansallista apurahaohjelmaa kehitysmaista Suomeen tuleville opiskelijoille. Kansainvälisten kriteerien mukaan sen kulut voidaan laskea kehitysavuksi.
Kenen tavoitteilla kehitystä?
Kepan tuoreessa blogissa kehityspoliittinen asiantuntija Niina Pitkänen tyrmäsi opiskelukulujen lisäämisen kehitysavuksi, koska se ei välttämättä ole kustannustehokkain tai laadukkain ratkaisu kehitysmaiden kansalaisten koulutuksen edistämiseksi. Kokeilu on Pitkäsen mukaan myös osa trendiä, jossa yhä uudenlaisia kuluja halutaan laskea osaksi kehitysapua.
Myös korkeakouluopiskelijoiden etujärjestö SYL (Suomen ylioppilaskuntien liitto) pitää apurahaohjelmaa ja lukukausimaksukokeilua”vähintäänkin valitettavina”.
”Koulutus on tärkeä osa kehitysyhteistyötä, mutta kehitysapua vain jos se toteutetaan avunsaajamaiden tarpeista lähtien ja niiden kanssa yhteistyössä”, sanoo liiton puheenjohtaja Katri Korolainen-Virkajärvi.
”Kehitysavun tulee tähdätä ensisijaisesti kehitysmaiden talouden ja hyvinvoinnin edistämiseen. Tämä toteutuu vain, jos apurahaohjelma on osa korkeakoulujen jo olemassa olevia yhteistyörakenteita ja -hankkeita, joita koordinoidaan yhdessä avunsaajamaiden kanssa.”
Tällä hetkellä näyttää siltä, että apurahaohjelman koulutusalojen rajaus on tarkoitus tehdä Suomen kehityspoliittisessa ohjelmassa määritettyjen painopisteiden mukaisesti.
Ulkoministeriön apurahaohjelman suunnittelu liittyy Korolainen-Virkajärven mukaan vahvasti lukukausimaksukokeiluun. Nykyinen lainsäädäntö edellyttää lukukausimaksukokeilussa mukana olevilta korkeakouluilta omaakin apurahaohjelmaa, jota ministeriön ohjelma ei kuitenkaan korvaa.
”Nyt ollaan luomassa apurahaohjelmaa, joka liittyy koulutusviennin edistämiseen”, Korolainen-Virkajärvi tulkitsee. ”Lukukausimaksukokeilu on vasta kokeilu, ja on ristiriitaista, että ulkoministeriö luo kuitenkin jo nyt lukukausimaksujen käyttöönottoa tukevaa pysyvää apurahaohjelmaa.”
Ovi auki maksulliselle opiskelulle?
Ulkoministeriön apurahaohjelma on rahallisesti verrattain pieni: sen vuosibudjetiksi kaavaillaan 3,5 miljoonaa euroa. Suomen kehitysyhteistyöstä se on siis noin prosentin kolmannes. Sekä Kepan että SYL:n edustajien mukaan ongelmat ovatkin enemmän periaatteellisia: toisaalta apurahat heikentävät kehitysyhteistyön laatua, ja toisaalta ne voivat avata ovea maksullisen opiskelun yleistymiselle Suomessa muutenkin.
”On olemassa kansainvälisiä esimerkkejä siitä, että ensin luodaan maksujärjestelmä ulkomaalaisille opiskelijoille, jotka eivät äänestämällä pääse vaikuttamaan asiaan. Kun tällaisella kokeilulla luodaan lukukausimaksujen perimiseen tarvittava infrastruktuuri ja käytänteet, voidaan maksupohjaa laajentaa helpommin kotimaisillekin opiskelijoille”, Katri Korolainen-Virkajärvi sanoo.
Aivovuotoa on vaikeaa välttää
Yksi pulmallinen seikka apurahaohjelmissa on aivovuoto: miten voidaan varmistaa, että koulutetut opiskelijat palaavat kotimaahansa? Yksi ratkaisu tähän ovat kannustimet. Esimerkiksi Norjan vastaavantyyppisessä ohjelmassa osa apurahasta on lainaa, jonka saa anteeksi palatessaan kotimaahan – tai edes johonkin kehitysmaahan. Ihmisten liikkumisen rajoittaminen on kuitenkin ongelmallista ihmisoikeuksien kannalta.
”Aivovuotoa on mahdotonta estää, sillä lopulta jokainen liikkuva yksilö päättää tulevaisuuden suunnitelmistaan”, toteaa Korolainen-Virkajärvi.
Kritiikistä huolimatta järjestökentällä ei haluta vähätellä koulutuksen merkitystä kehitykselle. Kepan kehityspoliittinen asiantuntija Niina Pitkänen kirjoittaa blogissa, että koulutus on tärkeä osa köyhyyden vähentämistä ja lopulta sen poistamista.
”Varsinkin kun lähtökohdaksi otetaan kehitysyhteistyön perimmäinen tavoite, eli itsensä tarpeettomaksi tekeminen, ovat koulutetut ja ammattitaitoiset ihmiset yksi parhaista sijoituksista kestävään kehitykseen.”
Pitkällä tähtäimellä paras ratkaisu hänestä olisi apurahaohjelmien sijaan keskittyä rakentamaan kouluttautumismahdollisuuksia kehitysmaihin.
Kepan jäsenblogi: Kehitysmaaopiskelijoiden stipendiohjelma on ongelmallinen
HS: EU:n ulkopuolelta tulevilta aletaan periä lukukausimaksuja