Scientific American kirjoittaa, että asiaa on nyt tutkittu.
Ensin valittiin 45 yhdysvaltalaista, joilta kysyttiin kantaa muun muassa siihen, toteutuuko maailmassa oikeudenmukaisuus ja kuinka vahvat todisteet meillä on siitä, että maapallo lämpenee.
Sen jälkeen kohderyhmän piti katsoa tämä video, jossa pieni tyttö jää ”ilmastonmuutosjunan” alle:
Ja sen jälkeen toinen video, jossa lapset laskevat jäljellä olevia sekunteja ennen ilmastokatastrofia:
Kun videot oli katsottu, ryhmän kannat mitattiin uudelleen ja – yllätys yllätys – skeptikkojen epäluulo oli lisääntynyt.
Ylipäänsä ne, joiden mukaan oikeudenmukaisuus toteutuu maailmassa, olivat 29 prosenttia skeptisempiä ilmastonmuutosta kohtaan kuin ne, joille maailma näyttäytyy ensisijaisesti epäoikeudenmukaisena.
Taustalla kummittelee ihmisten luontainen taipumus uskoa, että maailma on pohjimmiltaan vakaa ja oikeudenmukainen paikka. Jos tätä uskoa horjutetaan vastakkaiseen suuntaan viittaavalla tiedolla, monet ihmiset jättävät uuden informaation omaan arvoonsa ja antavat asioiden tapahtua ympärillään yrittämättä puuttua niiden kulkuun.
Tulokset viittaavat siihen, että ilmastonmuutoskampanjointia ei kannata rakentaa sen varaan, että maailma esitetään epäoikeudenmukaisena. Edellä esitetyillä videoilla epäoikeudenmukaisuus näyttäytyy siinä, että ilmaston muuttumiseen syyllistymättömät lapset ovat kärsijän asemassa.
Siis: ei pieniä lapsia, pehmoleluja tai lemmikkieläimiä uhreiksi, kiitos.
***
Itse olen ylipäänsä kummastellut sitä, miten laiskasti ilmastonmuutoksen puolustajat ovat kumonneet skeptikkojen esittämiä väitteitä.
Onko syynä se, että ilmastokeskustelusta on tullut niin monimutkainen syy-seuraussuhteiden vyyhti, että vain perehtyneimmät ilmastonmuutoksen pysäyttämistä vaativat ihmiset voivat siihen osallistua?
Ja toisaalta, ajattelevatko nämä valistuneimmat, että ihmisen aiheuttama ilmaston muuttuminen on niin itsestään selvä asia, että vain typerykset epäilevät sitä eikä siis ole vaivan arvoista lähteä edes ottamaan kantaa epäilevien väitteisiin?
Tämä elitismi on johtamassa siihen, että netistä saa skeptikkoväitteiden joukosta kammalla haravoida asiantuntevia puolustuspuheenvuoroja. Tavalliselle tallaajalle syntyy pakostakin olo, että ilmastonmuutoksessa on kyse suuresta kuplasta, huijauksesta.
Kun tämä mieliala yhdistetään siihen, että ilmastonmuutoksen vastainen politiikka käy yhä tiheämmin kansalaisten kukkarolla energian, liikenteen ja asumisen nousevien kustannusten kautta, kasvaa yhä suurempi tarve järkevämmälle kampanjoinnille ilmastonmuutoksen pysäyttämisen puolesta.
Kotimainen ilmasto.org tarjoaa hienon lähtökohdan ilmastonmuutosasioiden opetteluun, mutta muistuttaa enemmän auki kirjoitettua luentoa ja voi olla siksi vaikesti lähestyttävä.
Australian World Vision -järjestössä työskentelevän tutkijan Brett Parrisin Responses to Questions & Objections on Climate Change tuntuu paljon kiinnostavammalta, koska siinä otetaan lähtökohdaksi nettikeskusteluissa ja lehtien yleisönosastoilla viljeltyjä väitteitä, vaikka sivuston ulkoasu onkin kaikkea muuta kuin innostava.
Parrisin osoittaman tien suuntaan soisi kampanjoidenkin sisältönsä puolesta kehittyvän.
Ainakin junien ja tulvien alle jäävät lapset pitää korvata kunnon faktoilla, joita tavallisetkin ihmiset pystyvät ymmärtämään.