Valtioiden omistamat sanomalehdet ovat aina melko kaameita, kirjoittaa The Economist joulukuun 16. päivä. Esimerkiksi Sambian valtion The Times of Zambia ylistää presidentin hyvää työtä – ja jättää mainitsematta, että maa on yksi kolmesta koko maailmassa, jonka inhimillisen kehityksen indeksi on tänään alhaisempi kuin vuonna 1970.
Vaikka Eteläisen Afrikan kehitysyhteisö SADC:n maat pärjäävät hyvää hallintoa mittaavassa Mo Ibrahim -indeksissä hyvin, ei niistä yksikään Mauritiusta lukuun ottamatta saa vapaan lehdistön statusta yhdysvaltalaisen Freedom Housen listauksessa.
Zimbabwe on surullisin esimerkki – ikävä sanoa, mutta tietenkin – mutta surullisinta on, että perinteisesti vapaamielinen Etelä-Afrikka on ottanut taka-askelia myös. Sen status on tippunut vapaasta ”osittain vapaaksi”.
Nyky-ANC on tiukentanut otettaan lehdistöstä, ja uusia, yhä tiukempia lakeja on suunnitteilla.
Rohkeutta ei Etelä-Afrikassa silti puutu. Esimerkiksi Mail&Guardian – jonka maan presidentti haastaa oikeuteen tämän tästä pilakuvien tähden – käy sinnikästä oikeustaistelua saadakseen valtiolta Zimbabwen 2002 vaaleihin liittyviä selvityksiä. Oma arvaukseni on, että kun Etelä-Afrikan lehdistö vuonna 1994 pääsi vapaaksi, se tappelee viimeiseen asti ennen kuin suostuu taas vaikenemaan.
Eteläisen Afrikan media vastatuulessa
Mitä tulee hyvään hallintoon Afrikassa, eteläinen Afrikka pärjää kohtuullisen hyvin. Lehdistönvapaudessa mantereen eteläosa on kuitenkin ottamassa takapakkia.
Teksti: Esa Salminen