Keskiviikkona vierailin Diálogo Climático -verkoston leirintäalueella. Verkosto tuo yhteen kansalaisliikkeitä, ammattiyhdistyksiä, viljelijöiden osuuskuntia ja kansainvälisiä järjestöjä, kuten Oxfamin, Greenpeacen ja Maan ystävät. Leirillä keskustelin eri ryhmittymien näkemyksistä leiriä koordinoivan Raul Benetin kanssa.
”Pohjoisen järjestöjen näkökulma on vaikutustyössä seuraavan viiden vuoden päässä, Etelän ammattiyhdistyksillä 15 vuoden päässä ja alkuperäiskansoilla seuraavan 300 vuoden päässä”, tiivisti Oxfamin tukemaa tck tck tck -ilmastokampanjaa vetävä Benet.
Erilainen aikajänne ja elämänfilosofia tuovat mukanaan sävyeroja näkemyksiin ja erilaisia tapoja vaikuttaa: Kun pohjoisen järjestöt tekevät asiantuntijuuteen perustuvaa lobbaustyötä hyvän ilmastosopimuksen saamiseksi, Etelän järjestöt, pienviljelijät ja alkuperäiskansat kokoussalien ulkopuolella vaativat pitkäkantoisia uudistuksia ja koko talousjärjestelmän uudistamista.
Viimeaikaiset talouskriisit, ruokakriisit ja ilmastokriisi kuuluvat heidän mielestään samaan pakettiin. Siksi liike hylkää kaikki markkinapohjaiset mekanismit ilmastosopimuksessa – ja Pohjoisen näkökulmasta tekevät näin poliittisen itsemurhan.
Päivien mittaan kokouspaikan ulkopuolella on järjestetty useita marsseja. Niille osallistuvien väkimäärää tiputtaa, että porukat marssivat usein eri ryhmissä. Hajaannus on iso ongelma liikkeen näkyvyydelle. Esimerkiksi tiistaina samaan aikaan marssittiin kahdessa eri rintamassa: Diálogo Climático osoitti mieltään Cancúnin keskustassa ja pienviljelijöiden liike Via Campesina lähestyi samaan aikaan kohti neuvottelupaikka Moon Palacea. Tie nousi Via Campesinalle pystyyn pian, sillä liittovaltion poliisit olivat eristeaitojen kanssa kadulla vastassa useita kilometrejä ennen Moon Palacea.
Moni etelän järjestö vaikuttaa toki myös ilmastoneuvotteluiden sisällä, ja usean maan virallisessa delegaatiossa on kansalaisliikkeiden edustajia. Neuvotteluihin osallistuvien Pohjoisen ja Etelän järjestöjen kannat keskeisiin asiakysymyksiin ovat samankaltaisia. Näkemysero löytynee lähinnä kehitysmaiden metsittämiseen liittyvästä REDD-hankkeesta, joka joutaa Etelän mielestä nykymuodossaan roskakoppaan.
Järjestöjen mukaan REDDin markkinapohjaiset mekanismit uhkaavat alkuperäiskansojen oikeutta maahansa ja tekevät metsistä talouden keinotteluun perustuvan välineen. Metsän suojelua tarvitaan, mutta keinojen pitää ponnistaa kansallisesta ja alueellisesta politiikasta, ei liike-elämäpohjaisista ratkaisuista. REDD on etelän järjestöille teollisuusmaiden keino luistaa omasta historiallisesta vastuustaan päästöongelman syypäänä.
Kepan Cancún-sivut
Blogiteksti on julkaistu myös Ilmasto.org-sivustolla.