Euroopan parlamentissa pohditaan keinoja veronkierron pysäyttämiseksi

Euroopan parlamentin kehitysyhteistyövaliokunnassa tammikuussa käsittelyyn tuleva päätöslauselmaluonnos vaatii EU:n jäsenmailta ja komissiolta vahvoja toimia kansainvälisen veronkierron ja laittoman pääomapaon hillitsemiseksi.
EU:n tulisi myös pyrkiä nostamaan veroparatiisien ja korruption torjunta kansainvälisten rahoitus- ja kehityslaitosten ensisijaiseksi tavoitteeksi.
Valiokunnan puheenjohtajan, vihreiden Eva Jolyn yhteistyössä Sirpa Pietikäisen (kok) kanssa valmistelema raportti painottaa, että maailmanlaajuisesta köyhyydestä ei päästä eroon, ellei veronkierron mahdollistavia rakenteita pureta ja kehitysmaiden veronkantokykyä tehosteta.
Toistaiseksi toimet ovat olleet riittämättömiä.
Teksti on linjassa Euroopan parlamentin aiempien kantojen kanssa. Parlamentti on toistuvasti vaatinut komissiolta ja jäsenmailta tiukempaa otetta veroparatiisien suitsimiseksi, talouden avoimuuden lisäämiseksi ja finanssimarkkinoiden sääntelemiseksi.
Toimivia ratkaisuja löytyy
Vuosittain kehitysmaista poistuu laittomasti jopa kymmenen kertaa enemmän rahaa kuin mitä ne saavat kehitysapuna. Tästä aiheutuvien verotulojen menetysten arvioidaan olevan noin puolitoistakertaiset kehitysapuun nähden.
Veroparatiiseilla on tässä kuviossa keskeinen sija.
”Veroparatiisit heikentävät kehitysmaiden toimielimien ja poliittisen järjestelmän laatua. Ne lisäävät talousrikollisuuden tuottavuutta, kannustavat ylivoiton tavoitteluun ja lisäävät verotulojen epäoikeudenmukaista jakautumista”, tekstissä todetaan.
Ongelman ratkaiseminen edellyttäisi raportoijien mukaan muun muassa yritystilinpitostandardien uudistamista ja monenkeskistä verotiedonvaihtojärjestelmää sekä kehitysmaiden verotuskapasiteetin tukemista ja poliittisen valinnanvapauden lisäämistä.
Tilit julki
Monikansallisten yritysten sisäisessä kaupassaan soveltamien hintojen vääristely, jonka tarkoitus on siirtää voittoja korkean verotuksen maista matalan verotuksen maihin, on yksi keskeisimmistä laittoman veropaon muodoista. Sen arvioidaan aiheuttavan yli sadan miljardin Yhdysvaltain dollarin vuotuiset verotulojen menetykset kehitysmaissa.
Hintakikkailu on ongelma myös rikkaille maille, sillä se vääristää kansallisten ja globaalisti toimivien yritysten välistä kilpailua.
Tämän estämiseksi raportissa vaaditaan, että kansainväliset tilinpitostandardit laativa IASB-säätelyelin edellyttäisi monikansallisia yrityksiä ilmoittamaan tulonsa ja maksamansa verot maakohtaisesti.
Nykykäytännön mukaan riittää, että yritykset julkaisevat vain alueellisen tai maailmanlaajuisen yhteenvetoraportin toiminnastaan. Tämä vaikeuttaa yhtiön eri osien välisen kaupan tutkimista. Arviolta 70 prosenttia maailmankaupasta tapahtuu konsernien sisällä.
Raportoijat kehottavat EU:ta ajamaan maakohtaista kirjanpitoa kansainvälisesti sekä laatimaan ”konkreettisia ehdotuksia”, joiden pohjalta G20-ryhmä, teollisuusmaiden yhteistyöjärjestö OECD, YK ja Maailman kauppajärjestö WTO voisivat käyttöön uusia indikaattoreita ja keinoja kauppatavaroiden väärinhinnoittelun estämiseksi.
EU-parlamentti on puhunut maakohtaisen kirjanpidon puolesta aiemminkin, ja kansalaisjärjestöt ovat kampanjoineet asian puolesta pitkään. Viime aikoina ajatus on saanut kannatusta myös unionin jäsenmailta sekä kansainvälisten järjestöjen edustajilta.
Nykyinen tiedonvaihtojärjestelmä ei toimi
Mietintöluonnoksen mukaan OECD:n alaiset kahdenväliset verotiedonvaihtosopimukset, jotka ovat toistaiseksi olleet kansainvälisen yhteisön ykkösase veroparatiiseja vastaan, eivät täytä tehtäväänsä.
OECD-järjestelmässä tietoa voi saada vain yksityiskohtaista pyyntöä vastaan ja vain sellaiselta valtiolta, jonka kanssa omalla maalla on kahdenvälinen sopimus. Kehitysmaat ovat jääneet paljolti OECD-aloitteiden ulkopuolelle, ja sopimusten hyöty muillekin maille on ollut vähäinen.
OECD:n veroparatiisilistalta pääsee pois, kun solmii tiedonvaihtosopimuksen 12 muun veroalueen kanssa. Ne voivat olla myös toisia veroparatiiseja.
Tekstiluonnoksessa parlamentti ”vaatii jälleen kerran, että OECD:n lukuisten puutteiden vuoksi sen puitteissa toteutettavien toimien lisäksi otetaan käyttöön muita keinoja veroparatiisien torjumiseksi.”
Muilla keinoilla tarkoitetaan monenkeskistä järjestelmää, jossa valtioiden viranomaiset saisivat automaattisesti toisiltaan verotietoja, joka pureutuisi haitallisiin verotusrakenteisiin ja joka mahdollistaisi yhteistyöhaluttomien maiden sekä veroparatiisien kanssa toimivien rahoituslaitosten rankaisemisen.
EU:n toivotaan myös säätävän veroparatiisien väärinkäytön vastaisen lain Yhdysvaltain esimerkin mukaisesti.
Verotulot oikeaan osoitteeseen
Kahdenväliset tiedonvaihtosopimusten on määrä ehkäistä saman tulon verottamista kahteen otteeseen eri paikoissa. Pääomavoittoja voidaan verottaa sekä valtiossa, jossa edunsaaja asuu (asuinvaltioperiaate), että valtiossa, jossa tulot on ansaittu (lähdevaltioperiaate).
Verojen minimoimiseksi yritykset rekisteröityvät usein veroparatiiseihin, joissa niillä on vähän tai ei lainkaan varsinaista toimintaa. Kahdenväliset tiedonvaihtosopimukset saattavat helpottaa tällaista veronvälttelyä, mikä tekee ”veroparatiiseista entistäkin houkuttavampia paikkoja”.
”Monissa OECD:n jäsenvaltioiden ja kehitysmaiden välisissä verosopimuksissa on otettu huomioon asuinvaltioperiaatteen vaikutus verojen jakautumiseen antamalla tulojen lähdevaltiolle oikeus periä lähdeveroa tiettyyn summaan asti (näin taataan, että myös tulojen lähdevaltio saa osuuden verotuloista). Veroparatiisien ja muiden kehitysmaiden välisissä verosopimuksissa ei kuitenkaan määrätä tällaisesta lähdeverosta.”
Tämän vuoksi ”veroparatiisien ja kehitysmaiden väliset verosopimukset pienentävät usein merkittävästi jälkimmäisten veropohjaa”. Esityksen mukaan ensisijainen verotusoikeus pitäisi olla mahdollista antaa valtiolle, jossa toiminta todellisuudessa tapahtuu.
”Globalisaatio heikentää kehitysmaiden julkistaloutta”
Maailmantalouden vapauttaminen on helpottanut pääomapakoa ja veronkiertoa, mutta se on syönyt kehitysmaiden veropottia myös toisella tavoin.
Kehitysyhteistyövaliokunnan mietintöluonnoksessa huomautetaan, että Maailman kauppajärjestön WTO:n sekä kahdenvälisten ja alueellisten kauppasopimusten ehdoista johtuva elinkeinoverojen vähentyminen on ”aiheuttanut vakavia ongelmia köyhimmille maille, jotka ovat parhaimmillaankin korvanneet vain noin 30 prosenttia” menetetyistä tuloista arvonlisäveron kaltaisilla välillisillä veroilla.
Raportoijien mukaan globalisaatio onkin pahentanut kehitysmaiden julkistalouden ongelmia. Ongelmien lievittämiseksi köyhille maille tulisi sallia oikeus rajoittaa pääomaliikkeitä, ja verouudistuksissa pitäisi keskittyä välittömien verojen kehittämiseen kukin maan erityispiirteet huomioiden.
Huomio on oleellinen EU:n kannalta, sillä kauppasopimusten sekä kehitysavun ehtojen ja painotusten kautta unionilla on mahdollisuus vaikuttaa kehitysmaiden verorakenteisiin.