Eurooppalaisyritykset rynnistävät Aasiaan – mutta millä hinnalla?

Talouskriisin myötä maailmantalouden painopiste on siirtynyt entistäkin vahvemmin Aasiaan ja muihin nouseviin ja kehittyviin talouksiin.
Aasian Kehityspankin kasvuennusteraportti kuitenkin muistuttaa, ettei nykyinen talouskasvu ole suinkaan nujertanut köyhyyttä: kaksi kolmasosaa maailman köyhistä asuu edelleen Aasiassa. Raportin mukaan Aasian kehitykselle ei riitä mikä tahansa talouskasvu, vaan sellainen kasvu, joka työllistää ja nostaa ihmiset ylös köyhyydestä.
“Työpaikkojen luomisen ohella on pyrittävä myös siihen, ettei köyhiltä ja pienviljelijöiltä viedä edellytyksiä omavaraisiin elinkeinoihin”, arvioi Suomen Attacin puheenjohtaja Anita Kelles-Viitanen. “Lisäksi talouden pitää toimia luonnon rajojen puitteissa ja varjella ympäristöä.“
Kelles-Viitanen puhui “Eurooppalaisten yritysten Aasia-buumi – millä hinnalla?” -seminaarissa, jonka järjesti Suomen Aasia-Eurooppa kansalaisfoorumin toimikunta AEPF 29.11 Helsingissä.
Yhteiskunnallinen kehitys vaikuttaa talouteen
Kelles-Viitasen mielestä eurooppalaiset kauppavaltuuskunnat eivät arvosta riittävästi yhteiskunnallisen kehityksen merkitystä taloudelle.
“Vaikenemme ihmisoikeuksista, vaikka ne ovat yhteisesti sovittuja sopimuksia, eivät ulkoa tuotuja arvoja. Esimerkiksi Kiinan ihmisoikeustilanteesta ei tule vaieta, sillä se vaikuttaa maan talouteen sekä sananvapauden ja aktiivisen kansalaisyhteiskunnan kautta myös tuotteiden laatuun.”
EU korosti jo vuonna 2006, että yritysten yhteiskuntavastuu kuuluu eurooppalaiseen sosiaalimalliin. Keller-Viitanen kuitenkin muistuttaa, että EU:n raportoidessa Eurooppa 2020 -kauppastrategiansa edistymisestä köyhyyttä ei mainita 27-sivuisessa dokumentissa sanallakaan.
“Kaupallisia toimijoita ei aja Aasian köyhyyden poistaminen, vaan Aasian tarjoamat valtavat markkinat ja edulliset tuotantokustannukset: halpa työvoima, joka on myös kielitaitoista ja koulutettua, edulliset raaka-aineet ja lähes ilmainen maa ja vesi, veroparatiisit ja niitä tukevat erikoistalousalueet, joissa ei tarvitse soveltaa työlainsäädäntöä. Myös kehitysmaiden heikko ympäristölainsäädäntö houkuttelee.”
Kansa menettää valtavat verotulot
Kelles-Viitasen mukaan epäkohtia on monia. Ensinnäkin Aasiassa on maailman heikoin alueellinen ihmisoikeusistuin: Jopa Afrikassa ja Etelä-Amerikassa toimivat alueelliset oikeusistuimet ovat voittaneet ensimmäisiä oikeudenkäyntejä paikallisten asukkaiden hyväksi.
“ASEAN-maiden hallitustenvälinen ihmisoikeuskomissio on kulissi, joka ei ole puuttunut sille lähetettyihin ihmisoikeusrikkomusvalituksiin. Kun istuin perustettiin, valitusoikeutta ei siihen sisällytetty, vaikka Indonesia oli sitä vaatinut.”
Toiseksi veronkantoa on pystyttävä tehostamaan: Esimerkiksi Intia on perustanut erikoistalousalueita, joissa ulkomaisten yritysten ei tarvitse maksaa veroja. Samalla se kuitenkin kaipaisi kipeästi julkisia varoja köyhyyden poistamiseen, työllisyysohjelmiin sekä aliravitsemuksen ja lapsikuolleisuuden vähentämiseen.
“Veromenetysten lisäksi Intiasta valui vuosina 2000-2008 laittomasti ulos 125 miljardia dollaria veroparatiiseihin. Samaan aikaan köyhät maksoivat 195 miljoonaa dollaria vuosittain korruptiorahaa”, Kelles-Viitanen listaa.
Aasia tulee Eurooppaan
Kelles-Viitanen muistuttaa, ettei ongelmia pidä nähdä liian yksisuuntaisina.
“Suomessakin ulkomaiset omistajat hääräävät jopa kansalaisoikeuksien kannalta tärkeiden peruspalveluiden kimpussa. Kuusi Suomen telakkaa on myös siirtynyt eteläkorealaiseen omistukseen. Herääkin kysymys, missä määrin voimme enää puhua kansallisista toimijoista tilanteessa, jossa Etelä on Pohjoisessa ja Pohjoinen Etelässä.”
Kelles-Viitasen mielestä Eurooppa on etukenossa Aasiaan, mutta samaan aikaan Aasia on tulossa vahvasti Eurooppaan.
“Finanssikriisi tulee lisäämään aasialaista omistusta. Kiinan odotetaan ostavan halvalla vaikeuksiin ajautuvia eurooppalaisia yrityksiä. Seuraavan seminaarin joudumme kenties järjestämään otsikolla: ”Aasialaisten yritysten Eurooppa-buumi?”