Ennen kokouksen alkua minusta näytti siltä, että vähän jokainen osapuoli näyttäisi pelaavan poliittista peliä, joka tunnetaan amerikkalaisessa politiikassa nimellä ”lowering expectations”. Eli kun odotukset saadaan tarpeeksi mataliksi, mitättömätkin edistysaskeleet näyttävät paljon kokoaan suuremmilta.
Toki neuvottelutilanne on ihan oikeasti vaikea ja osapuolten näkemykset kaukana toisistaan. Silti joku maa tai maaryhmä saattaa tehdä tehdä myönnytyksen julkisuusdiplomaattisista syistä: myönnytys, jota ei normaalisti edes noteerattaisi, voi saada paljon todellista kokoaan suurempaa huomion osakseen – ja maa siinä sivussa mainetta ja good williä. Sitä, mikä tällainen myönnytys olisi, en osaa sanoa. Ensimmäisellä kokousviikolla tuskin tämän kaltaisia liikahduksia nähdäänkään, sillä mediaakaan ole vielä kovin paljon paikalla.
Esitin viikonloppuna teoriani suomalaiselle virkamiehelle, joka on seurannut paritkin osapuolikokoukset läpi. Hän piti sen toteutumista ihan mahdollisena, mutta oli varma siitä, ettei EU tartu tilaisuuteen. Suomalaisvirkamiehen mukaan EU:n neuvottelijat on lähetetty paikalle tällä kertaa hyvin joustamattomat kannat kainalossaan.
Paikan päällä Cancúnissa on parhaillaan alkamassa toinen kokouspäivä. Tänään EU:n on tarkoitus julkistaa tiedot siitä, miten jäsenmaat ovat maksaneet Kööpenhaminassa kehitysmaille luvattua lyhyen aikavälin ilmastorahaa, ja mihin kohteisiin tuki on mennyt. Tästä aiheesta kuulemme huomenna keskiviikkona enemmän.
Kepan Cancún-sivu