Vuoden 2024 YK:n tulevaisuus-huippukokousta edeltää poikkeuksellisen lämmin pohjoinen talvi ja maapallon keskilämpötilan hetkellinen nousu yli 1,5 asteen säikäyttää päättäjät ja kansalaiset.
Kokouksesta tulee käänteentekevä hetki kestävän kehityksen tavoitteiden kiihdyttämiseksi ja SDG-stimuluspaketin määrittelemiin 500 miljardin lisäpanostuksiin päästään yllättäen jokaisena vuonna sen jälkeen.
Kestävän kehityksen tavoitteiden kannalta oikealle raiteelle päästään valtioiden vahvan kuluttajia ja yrityksiä koskevan säätelyn kautta mm. ajamalla alas fossiiliset polttoaineet. Panostuksia tarvitaan etenkin aidosti kestävän vihreän siirtymän toteuttamiseksi. Sosiaalinen vastuu ja raaka-ainevirtojen kolonialistiset ulottuvuudet puhuttavat laajasti. Matalan kulutustason maiden ääni on äärimmäisen voimakas etenkin sosiaalisessa mediassa. Gazan tilanne teki viimeistään näkyväksi rakenteellisen globaalin väkivallan ja lännen kaksinaismoralismin.
Oikeistopopulismin aika on ohi ja ihmiset vaativat tomeraa johtajuutta yhteisten ongelmien edessä. Aikaa ei ole hukattavaksi. Matalan kulutustason maat ottavat kestävyysjohtajuuden tosissaan. Maapallomme ei voi olla vapaa leikkikenttä, jossa röyhkein omistaa eniten, vaan tarvitsemme valtiollisia toimijoita. Kasvunjälkeisistä kohtuutalouden järjestelmistä puhutaan Financial Timesia myöten. Globaalin vahvan verosääntelyn myötä omaehtoinen kehitys on nopeaa ja tehokasta, ja siksi EU:n rooli perinteisessä kehitysyhteistyössä murenee. Tuki on monipuolisempaa ja vertaisuuteen perustuvaa uusien julkisten toimijoiden kesken. Globaali eriarvoisuus on yhä jyrkkää, mutta vihdoin sen syitä ymmärretään paremmin.
Miten tähän on tultu?
Vuonna 2024 kritiikki kolonialismia kohtaan kasvaa. Länsimainen demokratia näyttäytyy tekopyhänä ja tehottomana. Moni maa luisuu vahvemmin kohti autokratiaa. Samalla erityisesti ilmastokriisin ja helleaaltojen koettelemat maat johtavat kehitystä uusiutuvassa energiassa sekä kestävässä maataloudessa. Ratkaisut kestävyyskriisiin ovat toistaiseksi teknologiapainotteisia eivätkä pureudu syvemmin esimerkiksi kulutustottumuksiimme.
Vuonna 2025 alkuperäiskansoihin kuuluvien henkilöiden nouseminen globaaleihin johtotehtäviin johtaa merkittäviin edistysaskeliin luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa. Yritysten ja sijoittajien luontostrategiat kehittyvät kohisten. Ilmastokriisistä ei voi enää puhua ilman monimuotoisuuskriisiä. COP30:ssa Loss and Damage -rahaston osalta sovitaan ennätyksellisistä rahoitusmääristä. Investoinnit vaikuttavat merkittävästi SDG-tavoitteiden edistymiseen ilmastokriisin runtelemissa maissa.
Vuonna 2026 globaali verouudistus vähentää monikansallisten yritysten mahdollisuutta verovälttelyyn ja epämääräisiin holding-yhtiöjärjestelyihin. Yhä suurempi osa veroista jää matalan ja keskitulotason maihin vahvistaen merkittävästi näiden talouksia. Korruptiosta huolimatta tällä on merkittävä vaikutus julkisen sektorin vahvistamisessa ja mm. koulutuksen kehittymisessä.
Vuonna 2027 multilateraalit kehityspankit uudistetaan aidosti tukemaan kestävän kehityksen tavoitteita. Osana kolonialisminvastaista liikehdintää matalan kulutustason maat kieltäytyvät maksamasta velkojaan suurille rahoituslaitoksille. Paine velkojen mitätöintiin kasvaa. Investoinnit vihreän siirtymään kasvavat rymisten Saharan ja Sahelin alueella. Kohtuullisten työehtojen takaaminen ja ihmiskaupan kitkeminen ei kuitenkaan onnistu kädenkäänteessä.
Vuonna 2028 Afrikan vapaakauppasopimus ja vero- ja velkauudistuksen taloutta vahvistavien vaikutusten ansiosta Afrikan nuori väestö työllistyy ennätysnopeasti. Vahva panafrikkalainen liikehdintä yhdistettynä taloudellisten mahdollisuuksien kasvamiseen johtaa käänteiseen ”aivovuotoon”. Globaaleja trendikkäitä metropoleja ovat nyt Lagos ja Nairobi.
Vuonna 2029 EU:n liikkuvuusohjelma Erasmus+ suuntautuu laajasti Afrikkaan. Nuorten johtajuus vahvistuu ja nuorten ikäpolvien reippaimmat ja lahjakkaimmat haluavat ratkoa eriarvoisuuden ja ympäristökriisin juurisyitä. Vuonna 2030 vihreän siirtymän todelliset kustannukset ovat korkeat, eikä keskivertoeurooppalaisella ole enää varaa uuteen sähköautoon. Käytettyjen kulkuvälineiden markkinat kasvavat räjähdysmäisesti.
Henkilö tulevaisuudesta: Kaisa, 48, Suomi
Kaisan palo maailman pelastamiseen on pysynyt läpi vuosien, vaikka tavat toimia ovatkin muuttuneet. Kaisa asui pitkään Senegalissa, Gambiassa ja Nigeriassa, kunnes palasi Suomeen vuonna 2026, kun viimeinenkin maatoimisto lakkautettiin. Järjestösydän sykkii yhä Kaisan rinnassa, vaikka hän onkin nyt siirtynyt ulkoministeriön kehityspoliittiselle osastolle. Siellä on viime vuodet valmisteltu Suomen vallansiirron strategian täytäntöönpanoa.
Termien ja toimintatapojen muuttuminen on Kaisasta hienoa, mutta käytännön työssä tulee usein vastaan haasteita ja joskus Kaisa kaipaa takaisin yksinkertaisempiin aikoihin. Aikoihin, jolloin hankesykli oli selkeä ja seurantamatkoilla pääsi samalla Suomen harmautta pakoon. Institutionaalinen muutos ja epävarmuuden kasvu on kasvattanut myös ulkoministeriön työterveyspsykologin ja uraohjauksen palveluita.
“Kumppanuuksien katalysointi ja toimintatapojen jatkuva arviointi vie ison osan työtunneista, ja se tuntuu välillä minusta raskaalta. Tuntuu kuitenkin, että muutoksessa on pysyttävä kiinni. En halua olla jämähtänyt, mutta onkohan tämä uusi tapa sitten parempi? Työ tuntui tärkeämmältä kun sain olla ihmisten kanssa tekemisissä kentällä. Olemme välillä väitelleet tyttäreni kanssa, kun en oikein ymmärrä tätä uutta keskustelua.”
Kaisa kokee suurta haikeutta lastaan kohtaan, joka on pian lähdössä maata pitkin opiskelijavaihtoon Addis Abebaan.