IPCC eli hallitusten välinen ilmastomuutospaneeli julkaisi maanantaina kuudennen arviointiraporttinsa toisen osan, jossa tehdään tuorein ja kattavin olemassa oleva analyysi ilmastonmuutoksen vaikutuksista, siihen sopeutumisesta sekä haavoittuvuuksista. IPCC:n raportin laatineet 270 kirjoittajaa - 43 % kehittyvistä maista ja 57 % teollisuusmaista – ovat analysoineet ja koonneet yhteen yli 34 000 tieteellisen julkaisun tiedot aiheesta.
1. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisellä hälyttävä kiire
IPCC:n kuudennen arviointiraportin ensimmäinen osa julkaistiin elokuussa 2021. Ensimmäinen osa käsitteli ilmastonmuutoksen luonnontieteellistä taustaa. Sen pääviesti oli, että ilmasto muuttuu ja lämpenee aiemmin luultua nopeammin: 1,5 asteen kriittisenä pidetty lämpenemisen raja ylitetään jo 2030-luvulla.
Nyt julkaistu toinen osa kiteyttää sanomansa näin: ”tieteellinen näyttö on yksiselitteistä: ilmastonmuutos on uhka ihmisen hyvinvoinnille ja planeetan terveydelle. Jos viivyttelemme enää yhtään, menetämme lyhyen, erittäin nopeasti sulkeutuvan aikaikkunan, jolloin voisimme turvata elinkelpoisen tulevaisuuden.”
Ratkaisuehdotusten taustalla lymyää se huolestuttava tosiasia, että tietyn pisteen jälkeen jo aiheutunut tuho kyseessä olevan lajin, ekosysteemin, yhteisön tai kokonaisen alueen hyvinvoinnille muodostuu peruuttamattomaksi. Kaikki riippuu täten siitä, miten paljon ja miten nopeasti ilmasto lämpenee – jokaisella asteen sadasosalla on valtava vaikutus.
2. Päästöjen vähentämisen rinnalle tarvitaan sopeutumistoimia
Ilmastonmuutoksen vastainen taistelu tulee luonnollisesti ensisijaisesti olla kasvihuonekaasujen radikaali, nopea ja pysyvä vähentäminen. Mutta vaikka hillintätoimissa onnistuttaisiinkin parhaalla mahdollisella tavalla, nykyiset päästöt lämmittävät maapalloa vielä kymmeniä, kenties jopa satoja vuosia. Tästä syystä sopeutumisesta on tullut välttämättömyys ja elinehto, jota tulee tehdä samanaikaisesti hillintätoimien kanssa.
Raportti painottaa niin sanottuja luontopohjaisia sopeutusratkaisuja, kuten metsittämistä ja luonnonsuojelualueiden käyttöä. ”Paras tapa” toteuttaa sopeutuminen ”on antaa luonnon tehdä sitä työtä, jonka täydelliseen hiomiseen se on käyttänyt miljoonia vuosia”, kuten YK:n ympäristöohjelman toiminnanjohtaja Inger Andersen totesi.
Vaikka raportti toteaa, että sopeutumistoimia tehdään lisääntyvästi ympäri maailmaa, kapasiteetti ja resurssit jakaantuvat edelleen hyvin epätasaisesti. Sopeutumistoimien toimeenpano on lisäksi ollut auttamattomasti jäljessä suhteessa ilmastonmuutoksen erittäin nopeaan ja voimalliseen etenemiseen. Kuilu sopeutumistarpeiden ja toimien välillä kasvaa kovaa vauhtia, ja raportti toteaa tämän kuilun olevan suurin matalan tulotason väestöjen joukossa – missä tämän kuilun myös odotetaan kasvavan. Tilanne siis lisää jo ennestään syvenevää eriarvoisuutta.
3. Ilmastonmuutoksen negatiiviset vaikutukset tuntuvat eniten kehittyvissä maissa ja lisäävät eriarvoisuutta
Globaalisti ilmastonmuutoksen vaikutuksille haavoittuvimmat alueet löytyvät Afrikasta, eteläisestä Aasiasta sekä Keski- ja Etelä-Amerikasta. Kehittyvät saarivaltiot ovat erityisen uhattuina. Näillä alueilla asuu 3,3 – 3,6 miljardia ihmistä. Kahden asteen lämpeneminen vuoteen 2050 mennessä johtaisi suurella todennäköisyydellä ruoan puutteeseen ja aliravitsemukseen näillä alueilla. Kaupungistuminen, luonnonvarojen – kuten metsien, kalakantojen ja maaperän – kestämätön käyttö lisää sekä ekosysteemien että ihmisten haavoittuvuutta. Maailman ilmatieteen laitoksen pääsihteeri Petteri Taalasen mukaan ”neljä kymmenestä ihmisestä maailmassa elävät ilmastonmuutokselle erittäin haavoittuvissa olosuhteissa.”
Raportti tarjoaa uutta tietoa haavoittuvuutta aiheuttavista yhteyksistä: biodiversiteetin, yhteiskunnallisten tekijöiden, kuten hallintomuotojen ja yhteiskunnallisten rakenteiden, sekä ilmastonmuutoksen yhteisvaikutusten ketjuista. Ilmastonmuutos ei tapahdu tyhjiössä: sen vaikutukset yhdistyvät luonnonvarojen ja raaka-aineiden hupenemiseen, voimakkaaseen globaaliin kaupungistumisen trendiin sekä eriarvoisuuden ja epätasa-arvon lisääntymiseen maailmassa.
Raportti alleviivaa, että ilmastonmuutoksen laajamittaiset negatiiviset vaikutukset tuntuvat voimakkaimmin kehittyvien maiden talouksissa ja osuvat erityisesti haavoittuvien väestöjen elinkeinoihin. Näihin vaikutuksiin ja riskeihin ei olla vastattu tarpeeksi tehokkaasti.
Ilmastonmuutoksen aiheuttamien vahinkojen ja menetysten korvaaminen (niin sanottu loss and damage -rahoitus) nousi aiempaa vahvemmin tapetille viime marraskuussa pidetyssä YK:n ilmastokokouksessa Glasgow’ssa. Kansainväliset keskustelut siitä, missä määrin teollisuusmailla on vastuu kompensoida kehittyvien maiden kärsimiä tappioita, on ollut arka ja vaikea. Etenkin ilmastonmuutokselle kaikkein haavoittuvimmat maat ovat vaatineet uuden rahoitusinstrumentin perustamista vahinkojen ja menetysten rahoittamiseksi. Glasgow’ssa kehittyvät maat saivat tyytyä siellä perustettuun niin sanottuun Glasgow’n Dialogiin, jonka alaisuudessa hallitukset jatkavat keskustelua vahinkojen ja menetysten rahoittamiseen liittyvistä kysymyksistä. Vuoden 2022 YK:n ilmastokokouksessa, joka pidetään marraskuussa Egyptissä, aihe tulee nousemaan erityisen tärkeäksi ja kehittyvien maiden yhteinen rintama tulee voimistumaan entisestään.
Tutustu IPCC:n raporttiin tästä.
Lisätiedot:
Emilia Runeberg
Ilmastotyön asiantuntija, Fingo
+358 50 317 6686, emilia.runeberg@fingo.fi