Nicaragualaisilla on takanaan vaikea ja surullinen vuosi. Unelma yhteiskunnallisesta muutoksesta kääntyi painajaiseksi, kun presidenttipari Daniel Ortega–Rosari Murillo vastasi huhtikuussa käynnistyneeseen rauhanomaiseen demokratialiikkeeseen väkivallalla.
Satoja ihmisiä on tapettu ja tuhansia loukkaantunut. Nicaragualaisen ANPDH-ihmisoikeusjärjestön raportin mukaan 20. marraskuuta 2018 mennessä menehtyneitä oli 545, loukkaantuneita 4 533. Lisäksi 1 315 ihmistä on kaapattu, kadoksissa tai poliittisina vankeina.
Vuoden 2019 suhteen on vaikea olla optimisti. Presidenttikaksikko ei ole osoittanut halua aitoon dialogiin, neuvottelemaan ennenaikaisista vaaleista tai muutenkaan tulemaan vastaan kansan demokratiavaatimuksissa.
Päinvastoin: He ovat tiukentaneet otettaan entisestään ja muun muassa ”siivonneet” maan julkista sektoria sanomalla mielivaltaisesti irti lääkäreitä, sairaanhoitajia ja opettajia sekä opiskelijoita, korvaamalla heitä itselleen uskollisilla työntekijöillä ja hyväksyttämällä parlamentissa terrorismin vastaisen lain, jolla ihmisiä tuomitaan pikaoikeudenkäynneillä kevyin perustein.
Kansalaisjärjestöillä ja medialla yhä kapeampi tila toimia
Kansalaisjärjestöjen tilanne on tukala, sillä Ortegan hallinto on järjestelmällisesti heikentänyt niiden toimintaedellytyksiä. Vuoden 2018 lopulla sandinistienemmistöinen parlamentti peruutti yhdeksän kansalaisjärjestön toimintaluvat, ja poliisi murtautui joidenkin toimitiloihin ja takavarikoi omaisuutta. Kohteena olleet järjestöt toimivat etenkin ihmisoikeuksien, demokratian ja ympäristön parissa.
Yleensä tammikuun ensimmäisenä järjestettävä, perinteinen katolinen rauhanmarssi peruutettiin, koska kirkko arvioi, ettei sen järjestäminen olisi turvallista.
Lokakuussa ilmoitettiin, että mielenosoituksia varten on jatkossa haettava lupa poliisilta. Nicaraguan sinivalkoisen kansallisen kansalaisyhteiskuntakoalition vuosittaiselle mielenilmaisulle ei myönnetty lupaa, koska poliisin mukaan järjestäjät edustavat terrorismista epäiltyjä järjestöjä. Mukana on nais- ja ihmisoikeusjärjestöjä, joita yhdistää vaatimus ennenaikaisista, avoimista ja tarkkailluista vaaleista.
Mielenosoituskielto nähdään laajalti sanavapauden, kokoontumisvapauden ja mielenosoitusvapauden loukkauksena, ja CIDH on tuominnut sen. Kansalaistoiminnan kriminalisointi puolestaan oli yksi Amerikan valtioiden järjestön pääsihteerin Luis Almagron perusteluista määritellä Nicaragua diktatuuriksi.
Kansainvälinen yhteistyö on nicaragualaisen kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksille tärkeää. Suomalainen esimerkki on Viestintä ja kehitys -säätiö Vikes, joka vahvistaa paikallisen kumppaninsa tiedotustoimintaa. Centro Humboldt on merkittävä kansalaisjärjestö, joka tekee muun muassa ympäristötyötä paikallisesti ja kansallisesti. Se tarjoaa Vikesin avulla temaattista koulutusta kymmenille nicaragualaisille journalisteille, tiedottajille ja alan opiskelijoille.
Ortegan hallinto ja sen kannattajat ovat aktiivisesti vainonneet myös toimittajia ja tiedotusvälineitä. Televisiokanavia on pakotettu lähettämään suoraa uutiskuvaa presidenttiparin määräämistä tilaisuuksista tai muuttamaan sulkemisen uhalla ohjelmistoaan. Radioasemien kimppuun on käyty ja niiden tiloja poltettu, kuten kävi Leónin kaupungissa toimivalle Radio Daríolle.
Ana María Gutiérrez Sorainen seuraa aktiivisesti toisen kotimaansa tapahtumia ja kirjoittaa niistä.
”Suositun televisiokanavan 100% Noticiasin, jonka tilanteesta CIDH on uutisoinut, signaali on suljettu ja kanavan varat takavarikoitu. Toinen kanavan omistajista, toimittaja Miguel Mora sekä kanavan uutisvastaava Lucía Pineda ovat tammikuun alussa olleet jo 15 päivää pidätettyinä vihan lietsonnasta ja terrorismista”, Sorainen kertoo.
”Myös riippumattoman Confidencial-lehden sekä Esta Noche- ja Esta Semana -televisio-ohjelmien käytössä oleva toimitustalo on kaapattu. Näiden tiedotusvälineiden laitteet ovat nyt Ortegan kannattajien ylläpitämien tiedotusvälineiden käytössä. Moni toimittaja on myös paennut ulkomaille”, Sorainen jatkaa.
Jäsenyys OEA:ssa vaakalaudalla
Amerikan valtioiden järjestössä OEA:ssa on käynnissä prosessi, jonka lopputuloksena voi olla Nicaraguan erottaminen. Järjestön pysyvä neuvosto kokoontui 27. joulukuuta ylimääräiseen istuntoon arvioimaan maan tilannetta.
Pääsihteeri Luis Almagron mukaan kaikki diplomaattiset keinot on käytetty. Hän ja joukko jäsenmaita ehdottavat järjestön demokratia-peruskirjan käyttämistä, joka edellyttää jäsenien toteuttavan demokraattisia käytäntöjä. Diktatuuriksi muuttunut Nicaragua ei täytä näitä vaatimuksia.
Viimeinen pisara pääsihteerille oli, että Ortega karkotti OEA:n ihmisoikeuskomission CIDHin alaisuudessa toimivan, itsenäisen GIEI-asiantuntijaryhmän maasta joulukuussa, juuri ennen kuin sen piti julkistaa kuuden kuukauden työn tulokset Managuassa. Sen 480-sivuinen, huhti-toukokuun tapahtumia tarkkaan selvittävä raportti julkistettiin myöhemmin Washingtonissa.
Nicaraguan mielestä erottamispyrkimys on laiton, mutta sen kokouksessa esittämä puheenvuoro ja ulkoministerin kirje aiheesta ovat niin puolueellisia ja maassa tehtyjen selvitysten tulosten vastaisia, että on vaikea uskoa niiden vakuuttavan jäsenmaita.
Erottamiseen vaaditaan kaksi kolmasosaa äänistä. Erottaminen astuu voimaan heti, mutta se voidaan myöhemmin peruuttaa. Erotettu jäsen joutuu peruskirjan mukaan kuitenkin edelleen noudattamaan järjestön demokratiavaatimuksia, ja maan tilannetta seurataan. OEA päättää asiasta tammikuussa.
OEA:n tiukka linja saa kannatusta nicaragualaisilta ihmisoikeuspuolustajilta, joiden mielestä on tärkeää, että järjestö oikeasti seuraa ja välittää mitä tapahtuu.
CIDH ja GIEI jatkavat karkotuksesta huolimatta Nicaraguan tilanteen seuraamista, tukevat ihmisoikeusloukkausten uhreja ja vaativat Nicaraguaa noudattamaan kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia. GIEI-raportin mukaan Nicaraguan väkivallan teoissa täyttyvät perusteet rikoksesta ihmisyyttä vastaan.
Kansainvälistä painostusta tarvitaan
OEA on alueellisena järjestönä keskeinen vaikuttaja, mutta muitakin tarvitaan. Kansainvälisen yhteisön tuen on tärkeää kuulua kunnolla Nicaraguaan asti. YK:lla ja etenkin sen ihmisoikeusvaltuutetulla on keskeinen rooli, mutta myös Euroopan unionilla ja yksittäisillä mailla.
EU:n korkea edustaja otti joulukuussa kantaa kansalaisjärjestöjen laillisen aseman poistamiseen, tunnusti CIDHin ja GIEI:n tärkeät roolit ja vaati YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle mahdollisuutta palata Nicaraguaan. Tiukkoja huomioita esitetään myös edustajan lokakuisessa lausunnossa. Lisäksi Yhdysvallat ja 14 EU:n jäsenmaata, Suomi mukaan lukien, ovat vaatineet Nicaraguaa palauttamaan kansalaisjärjestöille niiden laillisen aseman.
Nicaraguan tilanteesta huolestuneet kansalaisjärjestöt pyysivät kesäkuussa ulkoministeri Soinille osoitetussa vetoomuksessa hallitusta edistämään aina aina kun mahdollista Nicaraguan tilanteen rauhanomaista ratkaisemista.
Soinin sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian yksikön päällikön Ari Mäen mukaan Suomi seuraa murheellisena pitkäaikaisen kehitysyhteistyökumppaninsa tilannetta ja esittää huolensa maiden välisissä keskusteluissa.
Suomi pitää kestävän rauhan edellytyksenä kansallista dialogia ja on rohkaissut Euroopan unionia edistämään sovintokeskustelua hallituksen ja opposition välillä. Suomi on huolestunut kansalaisjärjestöjen toiminnan rajoittamisesta ja sananvapauden kaventamisesta ja haluaa unionin kiinnittävän niihin huomiota dialogissaan. EU keskustelee Nicaraguan tilanteesta seuraavan kerran alkuvuodesta.
Onko katolisesta kirkosta ja yksityisestä sektorista vastavoimaksi?
On mahdotonta saada tietoa, kuinka moni nicaragualaisista tukee Ortegan ja Murillon hallintoa. Presidenttipari on joka tapauksessa menettänyt merkittäviä tukijoitaan etenkin katolisen kirkon ja yksityisen sektorin edustajista. Niiden kanssa tehdyillä sopimuksissa Ortega vahvisti aikanaan valtaansa, mutta hänen lisääntyvä itsevaltius ja väkivallan käyttö ovat karkottaneet vanhoja liittolaisia.
Nicaraguan piispainkokous alkoi toukokuussa hallituksen pyynnöstä koordinoida dialogia osapuolten välillä. Dialogi kuitenkin lopetettiin monien keskeytysten jälkeen tuloksettomana, koska hallituksella ei ollut tahtoa aitoon neuvotteluun.
Tilanteeseen turhautuneista piispoista on tullut merkittävä osa demokratialiikettä. Piispat ovat muun muassa julkaisseet avoimen, kriittisen kirjeen Ortegalle, ja avanneet kirkkoja mielenosoittajien tukipisteiksi.
Yksityinen sektori oli konfliktin alkuvaiheessa melko hiljaa, mutta on sittemmin alkanut vaatia Ortegan hallinnolta yhteiskuntaa tasapainottavia toimia. Yritysten vaikutusvaltainen, kansallinen COSEP-yhteistyöjärjestö on ottanut kantaa esimerkiksi tiedotusvälineiden – joista se mainitsee erityisesti tv-kanava 100% Noticiasin – ja poliittisten vankien vapauttamisen puolesta.
Lisäksi alueellisen FEDEPRICAP-järjestön tiukassa kannanotossa esitetään, että Ortegan hallitus on vastuussa tappamisista. Järjestö vaatii vaalien aikaistamista ja sen jäsenmaiden aktiivista vaikuttamista Nicaraguan hallitukseen. Järjestö on huolissaan poliittisen kriisin vaikutuksista Keski-Amerikan taloudelle ja työttömyyden myötä lisääntyvästä siirtolaisuudesta.
On vaikea arvioida, kuinka vahvaksi vastavoimaksi katolinen kirkko ja yksityinen sektori vuoden 2019 aikana voisivat kasvaa, mutta niiden hartioilla lepää paljon sitä vastuuta, jolla demokraattista ja rauhanomaista nicaragualaista yhteiskuntaa jossain vaiheessa rakennetaan.
Silloin tarvitaan toimijoita, joilla on potentiaalia tuoda kahtia jakaantunutta kansakuntaa yhteen. Siinä uskonnolla ja taloudella on varmasti tärkeä rooli, kuten myös kansalaisyhteiskunnalla ja medialla.