Etelä-Afrikan entisen presidentin Thabo Mbekin johtaman pääomapakoa käsitelleen korkean tason paneelin loppuraportti ja sen suositukset (pdf) hyväksyttiin eilen Afrikan unionin huippukokouksessa Addis Abebassa. Raporttia on koottu kahden vuoden ajan ja sitä varten on käyty laajoja konsultaatioita Afrikan, Euroopan ja Pohjois-Amerikan mantereilla.
Raportti esittelee tuttuja, karmaisevia lukuja: Afrikan mantereelta pakenee vuosittain yli 50 miljardin dollarin edestä verottamatonta pääomaa. Mantereen saaman kehitysavun määrä oli vertailuvuonna 2012 46 miljardia. Pääomapaon takia Afrikan maiden valuutanvaihtoreservit hupenevat, verotulot vähenevät, investointien hyödyt valuvat hukkaan ja köyhyys ja eriarvoisuus saattavat syventyä.
Raportin pääviesti on, ettei pääomapako ole yksin Afrikan ongelma, vaan vaatii globaaleja toimenpiteitä.
Raportissa on pitkä lista suosituksia, jotka ovat hunajaista luettavaa. Niihin kuuluu muun muassa, että Afrikan maat alkavat vaatimaan maakohtaisia kirjanpitotietoja maissaan toimivilta suuryrityksiltä, että yritykset luovuttavat tiedot todellisista omistajistaan rekisteröintinsä yhteydessä ja että maat tarkastavat kaksoisverotusta koskevat sopimuksensa.
Afrikan päämiehet yhtyvät myös OECD:n vastaiseen kritiikkiin: nykyinen ”globaali” veropolitiikka ei ole kaikkia kattavaa ja esimerkiksi OECD:n määrittelemät siirtohinnoittelusäännöt eivät toimi kaikille. Sen sijaan YK:n tulisi ottaa aktiivisempi rooli pääomapaon sääntelemisessä. YK:n verokomitean määrittelemät säännöt ovat suosiollisempia Afrikan maille. Verokysymykset pitää myös saada keskeisesti YK:n uudelle Post 2015-kehitystavoiteagendalle.
Tax Justice Africa on seurannut raportin työstöä tiiviisti, ja järjestöverkostoa on myös konsultoitu. Nyt verkosto peräänkuuluttaa päättäjien sitoumusta tavoitteisiin. Afrikkalaisten päättäjien pitää myös lähettää tiukka viesti muille maille: jos ne eivät teet yhteistyötä pääomapaon tilkkimiseksi, tavoitteisiin ei tulla pääsemään.
***
Myös maatasolla tapahtuu. Itä-afrikkalaisessa Tansaniassa on viime kuukausien aikana hyväksytty kaksi uutta verolakia. Toinen koskee arvonlisäveroa (alv), toinen verohallinnon toimivuutta. Tansania menettää erilaisten verohelpotusten takia noin 900 miljoonaa euroa vuodessa. Näihin verohelpotuksiin kuuluvat myös kattavat arvonlisäverohelpotukset, joita erityisesti yksityinen sektori nauttii. Kepa julkaisi Tansanian verohelpotuksia käsitelleen katsauksen viime syksynä.
Jymyuutinen on, että uuden lain mukaan alv-helpotukset poistetaan ulkomaisilta investoijilta, jotka rekisteröityvät Tansanian investointikeskukseen, niin sanotuilta ”strategisilta investoijilta” sekä vapaakauppa-alueilla toimivilta firmoilta. Vapaakauppa-alueilla yritykset toimivat perinteisesti täysin verovapaasti. Tansaniassa näiden alueiden määrä on ollut kasvussa.
Kaikki alv-helpotukset eivät ole pahasta. Osa todella tukee Tansanian yhteiskuntaa– esimerkiksi helpotukset tuotantolaitteille, terveys- ja koulutustarvikkeille ja rautatiemateriaaleille. Peruselintarvikkeiden alv-vapaus auttaa pienituloisia. Tansaniassa ne on kuitenkin ulotettu liian laajalle.
Tansaniassa vero-oikeudenmukaisuutta edistävä järjestökoalitio Tax Justice Coalition Tanzania on ottanut uudistuksen ilolla vastaan. Koalitio kampanjoi viime syksynä alv-uudistuksen aikaansaamikseksi.
Totuus kuulostaisi melkein liian hyvältä ollakseen täysin totta, eikä porsaanrei’iltä kuitenkaan ole täysin vältytty. Lain mukaan yritykset voivat anoa alv-maksujensa siirtoa myöhempään, eikä siirrolle ole määritelty mitään aikarajaa. Hyvänä uutisena on pidetty, että ministeriöiden valtaa antaa verohelpotuksia rajoitetaan. Oikeus säilyy kuitenkin ”hätätapauksissa”. Hätätapauksen tulkinta jää avoimeksi.
Lisäksi avoimuudessa on suuria puutteita. Laki linjaa, ketkä voivat saada verohelpotuksia ja millä ehdoilla, muttei säädä mitään prosessin avoimuudesta. Aikaisemmin hallitus lupaili helpotusten julkistamista esimerkiksi hallituksen internetsivuilla. Lakitekstistä asia on unohdettu. Sama pätee verohallinnon uudistusta koskevaa lakia, jossa on unohdettu avoimuus kokonaan.
Kun Kepa tutki suomalaisyritysten veronmaksua Tansaniassa viime keväänä, törmäsimme salaisuusmuuriin. Tietoja ei ollut saatavilla kaupparekisteristä ja veroviranomaisilta ja yritykset eivät halunneet itse antaa niitä meille.
Avoimuus on usein kompastuskivi veropolitiikassa kaikkialla. Suomessa järjestöt ovat jo pitkään kampanjoineet suomalaisten firmojen maakohtaisen tilinpäätösraportoinnin puolesta. Jos kansalaisilla, toimittajilla, tutkijoilla ja Tansanian veroviranomaisilla olisi yritysten tilinpäätökset jokaisesta toimintamaasta saatavilla, niin yritysten globaalista verosuunnittelusta – myös niiden saamista verohelpotuksista – saisi kokonaiskuvan.
Maakohtaisen raportoinnin mahdollisimman laaja aikaansaaminen olisi yksi avainaskel globaalin veroparatiisitalouden näivettämiseksi. Siihen yhtyvät myös Afrikan maiden päämiehet. Tulevia suomalaisia päättäjiä voi haastaa sitoutumaan maakohtaiseen raportointiin järjestöjen vaalikoneessa.