Etiopia kehittyy – mutta mihin suuntaan?

Etiopian kaivot ovat tulleet tutuksi Suomen kehitysyhteistyön tuloksista keskusteltaessa. Näitä hehkutti muun muassa tohtori Ritva Reinikka vuosi sitten julkaistussa arvioissaan Suomen kehitysyhteistyön tuloksellisuudesta.Etiopia on saanut ihailua osakseen myös lähes 10 prosentin talouskasvusta sekä vuosituhattavoitteiden saavuttamisesta. Maa on tärkeä Afrikan sarven alueen vakauden kannalta, stabiloiva tekijä ympäröivien hauraiden maiden keskellä. Juuri poliittisesti tärkeän asemansa takia Etiopia varmasti onkin saavuttanut rahoittajien lempilapsen maineen – ja toisaalta sen toimia kansalaistensa rajoittamiseksi katsotaan läpi sormien tai ei ainakaan kritisoida julkisesti.Kansalaisjärjestöjen toimintaa etenkin ihmisoikeuskysymysten parissa ja järjestöjen ulkomailta saatua rahoitusta rajoittaa Etiopiassa vuonna 2009 voimaan astunut laki. Sittemmin vastaavia lakeja on laadittu monissa muissakin maissa. Rajoitukset vaikuttavat myös suomalaisten järjestöjen ja niiden kumppaneiden toimintaan. Joko järjestöt keskittyvät palveluiden tuotantoon tai joutuvat miettimään kiertoteitä muunlaisen toiminnan tukemiseen ja ottamaan riskejä.Etiopia rajoittaa tiukasti lehdistönvapautta. Myös internetin käyttöön on suunnitteilla lisärajoituksia. Kansainväliset järjestöt, muiden muassa CIVICUS, vetosivat aiemmin tässä kuussa Etiopian viranomaisiin, jotta ne eivät terrorisminvastaisiin toimiin viitaten vainoaisi ihmisoikeuspuolustajia, vapaata mediaa ja opposition edustajia.* * *Kepassa keskusteltiin kesäkuun alussa Suomen ja Etiopian välisestä kehitysyhteistyöstä sekä maaoikeuksista. Ulkoministeriön Etiopiasta vastaava tarkastaja Anu Eskonheimo kertoi, että Suomi kyllä pitää esillä ihmisoikeuskysymyksiä Etiopian hallituksen kanssa, mutta suljettujen ovien takana ja enimmäkseen EU:n kautta.Tasapainoilua vaaditaan ihmisoikeusperustaisen kehityspolitiikan toimeenpanon kanssa, mutta ainakin toistaiseksi kehitysyhteistyön jatkamista on pidetty tärkeänä. Se myös mahdollistaa keskusteluyhteyden säilymisen.Suomessa väitöskirjansa vuonna 2013 tehnyt tohtori Gutu Olana Wayessa kertoi tuoreesta tutkimuksestaan Etiopian viljelymaan vuokraamisen vaikutuksista paikallisten ihmisten elinkeinoihin. Kymmenen viime vuoden aikana yleistynyt tapa vuokrata valtion omistamaa maata pitkillä vuokrasopimuksilla enimmäkseen ulkomaisille yhtiöille – eli toisesta näkökulmasta maakaappaukset – on johtanut maan käyttöoikeuksien rajoitettamiseen.Gutun vertaillessa tilannetta ennen ja jälkeen maan vuokrauksen kävi ilmi, että pienentyneiden viljelyalueiden ja laidunten lisäksi paikalliset ihmiset kokivat suuria sosiokulttuurisia muutoksia. Maa ei ole pelkkää maata, vaan siihen liittyy monia muita arvoja.Maan vuokraaminen ja niin sanottu agri-business luovat toisten mielestä talouskasvua ja kehitystä, toisten silmissä vievät entisetkin oikeudet maahan. Äärimmäisen huonosti palkatut työpaikat suurtiloilla eivät korvaa menetyksiä. Vain harvat hyötyvät, talouskasvu ei jakaudu tasaisesti.Etiopiaa kurittaa tällä hetkellä myös säännöllisesti toistuva kuivuus, jota El Niño -ilmiö ja ilmastonmuutos entisestään voimistavat. Humanitaarisen avun tarve on ilmeinen. Maan kyky vastata itse tilanteeseen on parempi kuin 1980-luvun nälkävuosien, mutta ilman ulkopuolista apua se ei selviä.Suomen tuella rakennetut kaivot voivat osaltaan auttaa ihmisiä selviytymään paremmin kuivuudesta. Kaivot eivät kuitenkaan takaa ihmisten vapautta.