Maahanmuutto ja sen hillintä ovat olleet EU:n agendalla jatkuvasti jo viiden vuoden ajan. Keskustelussa EU:n kehityspolitiikasta kiistakapulaksi on poikkeuksetta noussut se, tulisiko kehitysyhteistyötä käyttää välineenä muuttoliikkeen hallintaan vai ei.
Perinteisesti monet jäsenmaat ovat halunneet välineellistää kehitysyhteistyötä, kun taas parlamentti on puolustanut kehityspolitiikkaa ja -yhteistyötä itsenäisenä politiikanalana, jolla on oma tavoitteensa: köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen. Parlamentin kanta on ollut tiukka ja selvä: kehitysyhteistyö ei ole maahanmuuttopolitiikan väline.
Viime vuoden parlamenttivaalien myötä parlamentin poliittinen tasapaino muuttui, mikä mahdollisti myös viime viikon äänestystuloksen. Kehitysyhteistyön ehdollistamista vei eteenpäin EPP-ryhmä ja etunenässä parlamentin kehitysyhteistyövaliokunnan puheenjohtaja Tomes Tobé. Ryhmä uutisoikin äänestystuloksesta ja julisti äänestyksen olleen merkittävä muutos siinä, miten kehityspolitiikka käsitetään. S&D-ryhmä vastasi, ettei tule hyväksymään kehitysyhteistyön ehdollistamista.
Konkreettisesti äänestyksessä oli kyse yhdestä pienestä lauseesta, joka lisättiin erään raportin tekstiin. Käytännössä tämä voi kuitenkin tarkoittaa parlamentin yleisen kannan muutosta, mikä avaa oven sille, että kehitysyhteistyö nähdään jatkossa laajalti vain osana EU:n muiden poliittisten intressien, kuten maahanmuuttopolitiikan toimeenpanon välineenä.
Viime hetken taktikointia
Aiheesta viis, olivat viime viikon tapahtumat myös parlamentaarisen työn kannalta kiinnostavia.
Euroopan parlamentissa raportit valmistellaan laajassa koalitiossa eri ryhmien välillä, eikä niitä ole tapana täysistunnossa yhtäkkisesti muuttaa. Kehitysyhteistyövaliokunnan puheenjohtajan roolissa Tobé teki yhtäkkisiä muutosehdotuksia vasten oman valiokuntansa esitystä. Tämä voidaan nähdä merkittävänä muutoksena parlamentin työtavoissa.
Samaan aikaan Tobé toimii myös parlamentin edustajana neuvottelijana EU:n uudesta ulkosuhdevälineestä. Näissä neuvotteluissa Tobé on noudattanut ainakin tähän asti parlamentin viime vuonna muodostettua kantaa, joka on selvä: kehitysyhteistyötä ei saa missään nimessä ehdollistaa muuttoliikkeen hallintaan.
Mitä kehitysyhteistyön ehdollistaminen on, ja miksi se on väärin?
Ehdollistaminen voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että EU arvioisi jälkikäteen, kuinka hyvin kumppanimaa on tehnyt yhteistyötä EU:n kanssa maahanmuuttopolitiikassa kuten palautuksissa. Hyvän suoriutumisen perusteella EU voisi lisätä maan kehitysyhteistyörahoitusta. Toisaalta EU voisi myös jo etukäteen neuvottelutilanteessa kieltäytyä antamasta rahoitusta sellaiselle valtiolle, joka ei suostu yhteistyöhön maahanmuuttokysymyksissä.
Huolimatta ehdollistamisen mekanismeista, on järjestöjen linja selvä: kehitysyhteistyön ehdollistaminen muuttoliikkeen hallintaan on väärin. Kehitysyhteistyön tarkoitus on olla kumppanuutta, jossa kumppanimaat määrittävät omia prioriteettejaan itse. Ehdollistaminen voi myös johtaa siihen, että EU tukee vahvemmin muuttoliikkeen lähtö- ja kauttakulkumaita, eivätkä niitä maita, jotka eniten kehitysyhteistyötä tarvitsevat.
Lisää perusteita voit lukea esimerkiksi lausunnosta, jonka lähetimme marraskuussa eduskunnan ulkoasianvaliokunnalle.
Toki EU voi antaa maille rahaa siitä, että ne tekevät sen kanssa yhteistyötä maahanmuuttoasioissa. Mutta kehitysyhteistyötä tähän ei tulisi käyttää. Kehitysyhteistyö ei ole kiristyksen väline.