Viime vuonna Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella kehityspolitiikan agendaa värittivät pitkälle tulevaisuuteen kantavat neuvottelut EU:n rahoituksesta ja suhteista Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden kanssa. Samat neuvottelut sävyttävät myös heinäkuun alussa Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajaksi hypänneen Saksan kautta.
Niin kutsuttu post-Cotonou-sopimus EU:n ja AKT-maiden välillä on jo loppusuoralla, mutta EU:n monivuotisesta rahoituskehyksestä vuosille 2021−2027 väännetään yhä kättä, vaikka rahoitusneuvottelut aloitettiin jo keväällä 2018. Kello käy, sillä nykyinen rahoituskausi päättyy joulukuussa.
Saksan puheenjohtajuuskautta varjostaa COVID-19-kriisi, joka on vaikuttanut myös rahoitusneuvotteluihin vahvasti. Monivuotisen rahoituskehyksen lisäksi EU-maiden johtajat yrittävät nyt päästä sopuun koronapandemian aiheuttamasta lisärahoitustarpeesta. Next Generation EU -lisärahoituspaketti (NGEU) on herättänyt laajaa keskustelua Suomessakin: paljonko tukea tarvitaan, mihin sitä osoitetaan, onko lisärahoitus ylipäänsä EU:n perussopimusten mukainen ja pitäisikö elvytysrahan olla lainaa vai ei.
EU:N MONIVUOTINEN rahoituskehys määrittää sen, kuinka paljon rahaa EU laittaa ulkosuhteisiinsa. Rahoituskehysneuvottelujen viimeistely EU:n syöksyessä kohti syvää lamaa on aiheuttanut säästöpaineita, ja valitettavasti näyttää siltä, että viime metreillä leikataan juurikin ulkosuhderahoituksesta. Heinäkuussa julkaistussa kompromissiehdotuksessa ulkosuhderahoitus on kooltaan jo yli kymmenen miljardia euroa vähemmän kuin alkuperäinen ehdotus toukokuussa 2018.
NGEU-lisärahoitus paikkaa osaltaan tätä leikkausta. EU:n ulkosuhteet on huomioitu potissa 15,5 miljardin lisärahoituksella. Tämä on ehdoton viesti siitä, että EU sitoutuu tukemaan myös kumppanimaitaan koronapandemian jälkeisessä jälleenrakennuksessa. Sitoutuminen globaaliin solidaarisuuteen on ensiarvoisen tärkeää, sillä kuten viime aikoina on usein todettu, ei pandemian suhteen kukaan ole turvassa ennen kuin kaikki ovat turvassa.
Lisärahoitus on ehdotettu kanavoitavaksi EU:n ulkoiseen takausmekanismiin, eli takaamaan lainoja kehitysrahoituslaitoksille ja kumppanimaille. Kehitysrahoituksen ohjaaminen investointeihin on kasvava trendi, josta keskusteltiin myös jo Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella. Takausmekanismiin suunnattu NGEU-lisärahoitus kallistaa EU:n ulkosuhderahoituksen tasapainoa kohti investointien tukemista ja pois perinteisemmästä kehitysyhteistyöstä.
Järjestöt ovat olleet huolissaan siitä, miten tällainen rahoitus vastaa köyhimpien maiden tarpeisiin. Vähiten kehittyneiden maiden velkataakka oli jo ennen pandemiaa niin suuri, että monet yhteiskunnat uhkaavat romahtaa, jos joutuvat ottamaan vielä lisää lainaa. Suorista ulkomaisista investoinneistakin vain alle 3 prosenttia suuntautuu heikkoihin ja haavoittuviin talouksiin. Todennäköisempää siis on, että takausmekanismin kautta rahoitetaan lainoja ja investointeja EU:n lähialueille keskitulotason maihin.
JOKA TAPAUKSESSA rahoitusneuvottelujen loppu häämöttää, sillä siivua elvytyspaketista kärkkyvät EU-maat pyrkivät varmasti hyväksymään rahoituspaketit mahdollisimman pian. Parhaassa tapauksessa yhteisymmärrys voi löytyä jo tällä viikolla, 17.−18. heinäkuuta järjestettävässä huippukokouksessa.
Rahoitusneuvottelujen päätyttyä EU:n kehityspolitiikassa ollaan pitkästä aikaa tilanteessa, jossa tilaa olisi keskustella muustakin kuin rahasta. Saksa tulee pitämään puheenjohtajuuskaudellaan esillä ainakin EU:n toimia COVID-19-kriisiin vastaamiseksi kehittyvissä maissa, sukupuolten tasa-arvoa sekä ilmastonmuutokseen vastaamista.
Afrikka-suhteet ovat olleet aina Saksalle tärkeä kysymys, jota tullaan painottamaan seuraavien kuukausien aikana. Euroopan unionin Afrikkaa koskevat päätelmät julkaistiin juuri EU-puheenjohtajuuden siirtyessä Saksalle. Aiheen puimista jatketaan syksyllä lokakuulle kaavaillun EU:n ja Afrikan unionin huippukokouksen lähestyessä.
Saksan astuttua puheenjohtajaksi vaihtui myös niin kutsuttu puheenjohtajatrio: Saksa, Portugali ja Slovenia johtavat EU:n neuvostoa ensi vuoden kesälle saakka ja heidän työtänsä ohjaa trion yhteinen ohjelma. EU:n vastaus COVID-19-pandemiaan ja Afrikka-kumppanuus toistuvat myös trio-ohjelmassa. Ohjelmasta löytyy myös kiinnostavia avauksia, kuten ruoantuotannon ulkoisvaikutukset globaaliin ruokaturvaan sekä vesikysymykset osana humanitaarisen avun, kehitysyhteistyön ja rauhantyön jatkumoa.
Näistä lienee aikaa keskustella ensi vuonna, jos EU-AKT-neuvottelut ja rahoituskehys ovat vihdoin pois pöydiltä.