Kansainvälinen Civicus-järjestö kokoaa noin joka toinen vuosi jäsenensä ja muita kansalaisyhteiskunnan toimijoita International Civil Society Week – nimellä kulkevaan tapahtumaan keskustelemaan ajankohtaisista aiheista. Tällä kertaa kolme aihetta toimivat viikon punaisina lankoina: 1) planeettamme – our planet, 2) kamppailumme – our struggles ja 3) tulevaisuutemme – our future.
Mutta miksi lentää 17 000 kilometriä, lisätä sitä kautta kasvihuonekaasupäästöjä ja tuskailla 11 tunnin aikaeron aiheuttamassa jet lagissa, kun vaihtoehtona voisi olla vaikkapa maailmanlaajuinen webinaari? Vakuutuin viikon aikana siitä, että tämä kannatti.
* * *
Ensinnäkin alueen kansalaisyhteiskunnalle tapahtumalla oli valtava merkitys. Tyynenmeren saarten edustajat puhkuivat intoa ja itseluottamusta: kerrankin he olivat tapahtumien keskipisteessä ja saivat äänensä kuuluviin. Jos ilmastoneuvottelujen pitopaikka siirtyikin Bonniin Fidziltä, niin nyt kansalaisyhteiskunnan maailmanlaajuinen huomio oli täällä.
Fidzillä ilmastonmuutokset vaikutukset tulevat konkreettisiksi tavallisten ihmisten puheissa. Kokoukseen osallistuneena koenkin velvollisuudekseni tuoda heidän asemaansa esille myös Suomessa – ennen kuin on liian myöhäistä.
* * *
Toiseksi, ihmisten kohtaaminen kasvokkain on edelleen tärkeää eikä sitä voi korvata ainakaan vielä pelkin virtuaalikontaktein. Inspiraatiot ja ideat syntyvät usein satunnaisissa tapaamisissa työpajojen välissä. Ja on myös ihanaa saada kasvot ihmisille, joiden kanssa on aiemmin ollut yhteydessä vain sähköpostitse tai skypellä. On inhimillistä, että se helpottaa kummasti yhteistyötä jatkossa.
Itse sain lukuisia uusia kontakteja ja ajatuksia siitä, miten jatkossa voin toimia kansalaisyhteiskunnan vahvistamiseksi entistä paremmin. Tässä kolme asiaa, jotka toin tuliaisina kotiin:
1) Tasavertaisempaa kumppanuutta ja luottamusta
Monissa keskusteluissa nousi esille tarve muuttaa kumppanuuksia aiempaa tasavertaisemmaksi. Tähän aiheeseen tartuttiin jo ennen Fidziä Intracin järjestämässä webinaarissa, mutta viikon aikana kuulemani keskustelut vahvistivat asiaa.
Toiminnan kestävyys edellyttää kansalaisjärjestöiltä paikallisten resurssien mobilisointia ja rohkeutta kieltäytyä kumppanuuksista, joissa heille jää vain hanketoteuttajan rooli. Kansainvälisten ja ylipäätään järjestäytyneiden kansalaisjärjestöjen on syytä katsoa peiliin ja miettiä uusia tapoja tukea paikallisia kumppaneita ja kansalaisliikkeitä heidän omista lähtökohdistaan. Kovaa kritiikkiä kohdistui myös rahoittajiin, jotka useimmiten tarjoavat lyhytjänteistä ja joustamatonta rahoitusta projektimuodossa eivätkä mahdollista järjestöjen kehittymistä itsenäisinä toimijoina.
Ilahduttavia poikkeuksiakin on. Erityisesti monet yksityiset säätiöt kuten Global Fund for Community Foundations ja Ford Foundation ovat omaksuneet luovia ja joustavia käytäntöjä. Lupaava on myös Alankomaiden ulkoministeriössä käynnistynyt ajattelu, jossa järjestöprojektien pilkuntarkasta hallinnoinnista ja kontrollista siirrytään kohti keskustelua ja luottamusta. Juuri luottamus on kumppanuuden avain.
2) Yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan tilan puolustamiseksi
Kansalaisyhteiskunnan tila kapenee hälyttävästi ympäri maailman. Se konkretisoitui viikon aikana monissa henkilökohtaisissa tarinoissa. Osa osallistujista oli itse istunut vankilassa, saanut uhkailuja, kuullut olevansa hallituksen listalla tai joutunut pelkäämään perheenjäsentensä turvallisuuden puolesta. Tämä koskee myös tuttuja Kepan kumppanijärjestöissä.
Huolestuttavaa on, että kansalaisyhteiskunnan tilaa rajoittavat myös demokraattisesti valitut päättäjät ja lainsäädännön keinoin. Näitä lakeja ja uuden tekniikan suomia keinoja esimerkiksi internetin ja sosiaalisen median käytölle nämä päättäjät myös kopioivat ahkerasti toisiltaan.
Kansalaisyhteiskunnan ei kuitenkaan tule lannistua, eikä liioin muuttua liian varovaiseksi tai sensuroida itse itseään. Myös kansalaisyhteiskunnan toimijat voivat oppia puolustautumistapoja toisiltaan, ja ennen kaikkea, olla vahvempia toimimalla yhdessä.
Viikon päätapahtumassa, World Assembly, puhunut UNDP:n entinen johtaja Helen Clark kannusti järjestöjä taistelemaan sitkeästi ajoittaisista takaiskuista huolimatta.
3) Kansalaisyhteiskunnan vaikuttamistyö pohjoisessa yhä tärkeämpää
Maailman parantamisessa huomio tulisi siirtää laastaroinnista ongelmien juurisyihin. Kansalaisyhteiskunnalla on moninaisia rooleja, ja järjestöjen tarjoamia palveluja ja kapasiteetin vahvistamista tarvitaan edelleen.
Rikkaiden maiden kansalaisjärjestöihin kohdistuu kuitenkin yhä enemmän odotuksia vaikuttamistyön osalta – me olemme avainasemassa omien maidemme päätöksentekijöihin vaikuttamiseksi. Tyynenmeren alueen järjestöjen viesti meille osallistujille oli selvä: ”Palatkaa kotiinne ja äänestäkää päättäjiksi ihmisiä, jotka tarttuvat globaaleihin ongelmiin!”.