Ihmiset on saatava osaksi päätöksentekoa

Tansanialaisista 83 prosenttia uskoo talouskasvun tuoton valuvan hallituksen virkamiesten, ulkomaisten yritysten ja poliitikkojen taskuihin. Vain kaksi prosenttia uskoo talouskasvun hyödyttävän tavallisia tansanialaisia.Tansanialaisista 82 prosenttia uskoo hallituksen virkamiesten hyötyvän eniten kehitysyhteistyövaroista ja vain 11 prosenttia uskoo avun hyödyttävän pääosin tavallisia tansanialaisia.Yllä mainitut väitteet perustuvat REPOAn (Policy Research for Development) Views of the People 2012 -raportin luonnokseen. Tutkimuksessa haastateltiin yli 5000 tansanialaista kymmeneltä eri hallinnolliselta alueelta ja sen tarkoituksena oli selvittää, millaisena tansanialaiset näkevät maansa nykytilan. Yli puolet vastanneista, niin maaseudulla kuin kaupungissakin, totesi taloudellisen tilanteensa huonontuneen viimeisen kolmen vuoden aikana, ja noin neljännes kertoi sen olevan selkeästi huonompi.***Tansanian valtion tilinpäätöstiedot osoittavat, että maan talous on kasvanut vuositasolla keskimäärin 7 prosenttia vuosina 2001−2011. Myös kansallinen bruttokansatuote (ostovoimakorjattuna) henkeä kohden on kasvanut kahdeksassa vuodessa 976 Yhdysvaltain dollarista 1379 dollariin vuonna 2012.Vuosina 2001−2007 tulotasoltaan alimman 40 prosentin tulot eivät nousseet lainkaan ja noin kolmannes talouksista elää todellisuudessa, jossa heidän tulonsa eivät riitä täyttämään perustarpeita.Tilastot tukevat tansanialaisten uskomusta siitä, että talouskasvu ei hyödytä tavallisia tansanilaisia, ainakaan köyhimpiä.***Tansanian valtio on tasaiseen tahtiin kasvattanut omien verotulojen osuutta valtion kokonaiskulutuksesta. Budjettivuonna 2006−07 osuus oli 58 prosenttia ja budjettivuonna 2011−12 jo 66 prosenttia. Vastaavasti kehitysyhteistyövarojen osuus valtion kokonaiskulutuksesta on pienentynyt, vaikka käytettävän rahan määrä on kasvanut.Budjettivuonna 2011−2012 avunantajamaiden budjettituen osuus oli noin 5.5 prosenttia valtion kokonaiskulutuksesta ja kaiken valtion kautta kanavoitavan kehitysavun osuus noin 22 prosenttia.Miten kasvaneet verotulot on käytetty ja kenen hyväksi? Se on tärkeä kysymys. Ja ehkä vielä tärkeämpi on se, kuka päättää niiden käytöstä ja mihin päätös perustuu? Keskeistä on kysyä myös, mikä taho Tansaniassa päättää kehitysyhteistyövarojen käytöstä, ja mihin tämä päätös perustuu?***Tansania aloitti 1990-luvun loppupuolella hallintovallan hajauttamisprosessin, jota avunantajamaat tukevat rahallisesti ja teknisesti. Reformia ei ole vielä täysin saatettu loppuun, mutta siitä on olemassa paljon evaluaatiotietoa.Käytännön työ esimerkiksi koulutussektorilla toteutetaan paikallistasolla ja paikallisbudjetilla. Siksi on tärkeää luoda Tansaniaan toimintaympäristö, joka mahdollistaa tavallisten kansalaisten tiedonsaannin, järjestäytymisen ja osallistumisen päätöksentekoon.Valitettavasti kansalaiset ja kansalaisyhteiskunta eivät ole näkyvästi osallistuneet valtion reformien, strategioiden ja ohjelmien laadintaan ja seurantaan Tansaniassa. Tämän seurauksena tansanialaiset eivät tunne olevansa osa näitä uudistuksia.Usein kansalaiset eivät ole edes tietoisia erilaisten ohjelmien olemassaolosta. Esimerkiksi maaseudulla vain kaksi viidestä Views of the People -tutkimukseen osallistuneista oli kuullut Tansanian maatalouden kehittämisohjelmasta ja siihen liittyvistä eduista.Paikallishallinnon reformissa jaettiin valta uudella tavalla. Se oli poliittinen päätös, ei tekninen. Siitä olisi pitänyt keskustella ja keskustelu olisi edellyttänyt myös kansalaiskasvatuskampanjaa, kuten nyt tehdään Taganyikan ja Zazibarin unionin perustuslakia uudistettaessa. Hidas prosessi, mutta ainut tapa lisätä kansalaisten kapasiteettia vaatia esimerkiksi ei-korruptoitunutta hallintoa. ”Reformeja ei voi ostaa”, todettiin myös Irish Aidin ja DfID:n maaohjelmien evaluoinnissa. Muutos tapahtuu, kun ihmiset muuttavat käyttäytymistään. Ihmisten on saatava tietoa, mutta sen lisäksi myös kykyä ja valtaa vaikuttaa ja vaatia.***Vielä ei ole myöhäistä osallistaa tansanialaisia keskusteluun paikallishallinnon rakenteista ja toiminnasta. Joka puolella Tansaniaa on toimivia PETS-komiteoita (Public Expenditure Tracking System), jotka seuraavat, onko kunnan budjetti käytetty suunnitelmien mukaan ja onko rahalle saatu sen määrää vastaava tuotos?Lisäksi maassa on kirjoitettu lukemattomia raportteja, jotka perustuvat kansalaisten ja järjestöjen tekemään paikallisbudjettien ja niiden toteutuksen seurantaan. Valitettavasti tietoa raporteista ja kokemusta komiteoiden työstä ei ole analysoitu, saati sitten käytetty kansallisella tasolla.Keskustelun anti voisi olla hyödyllistä tietoa myös tulevaa Tanganyikan perustuslakiuudistusta ajatellen, koska se käsittelee lähemmin paikallistason hallinnon voimasuhteita. Kokemukset ovat myös osa kehitysyhteistyön vaikuttavuuden seurantaa.Kansalaisyhteiskunnalla on tärkeä rooli kansalaisten voimaannuttamisessa kansalaiskasvatuksen avulla, demokraattisen hallinnon mekanismeja lobbaamalla ja osallistumismahdollisuuksia luomalla ja vaatimalla. Ihmiset on saatava osaksi kehityskeskustelua, toimintaa ja sen evaluointia.Lopuksi kehottaisin kaikkia lukemaan raportin Time to Listen ja arvioimaan, kuinka paljon meistä itse kukin työssään on kuunnellut ihmisiä – oikeasti.LisätietoaBlogi: Paikallistason kansalaisvaikuttajat ahdingossa