Ihmisoikeudet hankehallinnon raaka-aineena

Kehitysyhteistyöhanketta suunnitteleva on helposti eksyksissä käsiteviidakossa, jossa hanketta suunniteltaessa huomioon otettavia seikkoja ja menetelmiä ryöppyää joka tuutista. Asiaa ei lainkaan helpota, että rahoitusikkunat ovat raollaan useasti vain lyhyen aikaa, jolloin laajoihin osallistaviin suunnittelusessioihin on harvoin aikaa. Teoriassa helppoa, mutta käytäntö ei aina etene monimutkaisissa toimintaympäristöissä yhtä lineaarisen kauniisti.Ihmisoikeusperustaisuus kehitysyhteistyössä ei ole uusi asia, siitä on keskusteltu jo reippaasti yli kymmenen vuotta. Näin kädet mullassa hankkeita vääntävän näkökulmasta ihmisoikeusperustaisuus ei onneksi vaadi suuria ja vaativia temppuja, enemmän näkökulman viritystä ja muutamia lisäharjoituksia.Osallistuin tammikuussa Kepan järjestämään Ihmisoikeusperustaisuus järjestöjen kehitysyhteistyössä -koulutukseen, jossa käytiin läpi ihmisoikeusperustaisuutta kaikissa kehitysyhteistyöhankkeen vaiheissa suunnittelusta arviointiin.***Itseäni jäi eniten mietityttämään sidosryhmäanalyysi, jossa eri toimijat jaotellaan oikeuksienhaltijoihin ja vastuunkantajiin. Esimerkiksi ulkoministeriö omalla verkkosivullaan määrittelee ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan tavoitteita kahdella tavalla: lisätään paikallisen väestön ja kaikkien niiden, joita kehityspolitiikan toimet koskevat, tietoutta omista ihmis- ja perusoikeuksista, ja kykyä toimia niiden puolesta ja lisätään paikallisten viranomaisten tietoa omista viranomaisvelvoitteistaan.Vastuunkantajista puhuttaessa keskitytään siis hallintoon – virkamiehiin. Tästä keskustelusta unohtuu yksi tärkeimpiä yhteiskunnallisia toimijoita, ne joiden toiminta ohjaa virkamiesten toimintaa – poliittiset päättäjät ja niiden taustaorganisaatiot – puolueet.Mikäli puolue on vallassa, on se oikeudellinen vastuunkantaja ja mikäli taas oppositiossa, on se moraalinen vastuunkantaja. Kuitenkin tulee pitää mielessä, että poliittiset päättäjät – olivat he vallassa tai ei – ovat myös oikeudenhaltijoita. Heillä on ihmisoikeussopimuksiin nojaava oikeus osallistua päätöksentekoon. Ei myöskään riitä, että vaaditaan vastuunkantajilta velvollisuuksien noudattamista ja maksimissaan vahvistetaan vain vuorovaikutusta oikeuden haltijoiden kanssa – on myös tärkeää, että päätöksentekijöiden kyky tehdä päätöksiä on vahva.***Mikäli poliittisten päättäjien taso jätetään kokonaan huomioimatta, ei haluttu muutos voi olla kestävää. Se voi paikalliset päätöksentekijät ohittaessaan jopa ruokkia konflikteja.Jos hankkeissa keskitytään vain oikeudenhaltijoiden tietouteen ja kykyihin ja jätetään vastuunkantajien kyvyt huomioimatta, voi myös tämä lisätä konfliktien riskiä paineen lisääntyessä päättäjien suuntaan. Tärkeää onkin myös huomioida niiden toimijoiden osaaminen ja vastuullisuus, jotka loppukädessä päättävät maan suunnasta – eli poliitikkojen. Vain siten ihmisoikeusperustaisuus voi tukea aidosti kestävämpiä kehitystuloksia ja selkeyttää kehityksen vastuuvelvoitteita.Ihmisoikeusperustaisuudessa painottuvatkin kapasiteetin vahvistaminen sekä käytäntöjen ja käyttäytymisen muutos. Nämä vaativat aikaa, eivätkä aina ole lineaarisia prosesseja.Yhteiskunnallisen muutoksen ja tulosperustaisuuden vaatimukset eivät olekaan mikään helppo yhdistelmä. Rahoituksessa tämä tarkoittaa pitkäjänteisyyttä ja suurempaa painotusta hankkeen suunnitteluvaiheeseen, jotta prosessit olisivat aidosti osallistavia. Tärkeää on myös lähteä paikallisista lähtökohdista ja paikallisista määrityksistä, jotta ihmisoikeusperustaisuus ei jää pelkäksi papereihin päälle liimatuksi sanahelinäksi.Kirjoittaja työskentelee ohjelmasuunnittelijana Puolueiden kansainvälinen demokratiayhteistyö Demossa.***Jäsenblogissa julkaistaan Kepan jäsenjärjestöjen tuottamia tekstejä, joissa esitetyt näkemykset eivät välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.