Yhteiskunnan muut toimijat tunnetaan YK-kielellä nimellä päätoimijaryhmät ja muut sidosryhmät (Major groups and other stakeholders). Päätoimijaryhmiä on 9 kappaletta: kansalaisjärjestöt, naiset, maanviljelijät, elinkeinoelämä, paikallishallinto, lapset ja nuoret, alkuperäiskansat, ammattiyhdistykset ja tiedeyhteisöt. Osana Rion päätöksiä 2012 päätettiin päätoimijaryhmien rinnalla taata myös muille aktiivisille toimijaryhmille mahdollisuus tulla kuulluksi. Näitä ovat muun muassa vammaiset, kasvatus ja koulutus -ryhmä ja vapaaehtoistoimijat.
YK:n sihteeristössä taloudellisten ja sosiaalisten asiain osaston tehtävänä on pitää huolta siitä, että näiden toimijoiden ääni kuuluu valtioiden välisissä keskusteluissa. Kehys on sekä pitkään ollut mukana kansalaisjärjestöryhmässä, että ollut perustamassa kasvatus ja koulutus -ryhmää. Erityisesti kansalaisjärjestöryhmän haasteena on sen laajuus: kuka tahansa kansalaisjärjestö voi tulla mukaan sen toimintaan ja tuoda omaa erityisaluettaan ja -osaamistaan esille tätä kautta. Jo pelkästään järjestöjen toimintakenttä on valtavan laaja ja samalla myös osaaminen, resurssit ja ymmärrys ryhmän tarkoituksesta ja toiminnasta vaihtelevat erittäin suuresti.
Valmistautuminen tämän vuoden korkean tason poliittiseen foorumiin alkoi liian myöhään, koska ryhmän mandaattia ja tehtävää on tarkistettu ja varsinaiseen valmistelutyöhön päästiin valitettavan myöhään. Korkean tason poliittisen foorumin alussa järjestettyihin kokouksiin olikin haasteellista löytää yhteiset toimintatavat ja viestit, jotka laaja joukko voisi hyväksyä. Kukin päätoimijaryhmä sai jokaiseen virallisen ohjelman osioon periaatteessa puheenvuoron. Valitettavasti heikkojen moderaattoreiden ja epäselvien proseduurien vuoksi, etenkin ensimmäisellä viikolla, päätoimijaryhmien edustajat eivät kuitenkaan ehtineet puhua useassa eri osuudessa. Maiden vapaaehtoisten raporttien esittelyjen yhteydessä päätoimijaryhmien valmistautuminenkin alkoi jo parantua.
Sekä ulkoiset korkean tason poliittisen foorumin modaliteetteihin liittyvät haasteet, että järjestöjen oma sisäinen pohdinta kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamisesta, johtivat siihen, että parin viikon aikana käytiin paljon niin sisäistä kuin ulkoistakin keskustelua. Ulkoiseen keskusteluun modaliteeteista teimme yhteisen kirjeen, jossa ehdotamme teknisiä muutoksia tulevien korkean tason poliittisten foorumien toteuttamiseen. Kirjeessä esitämme muun muassa kokouksen ohjelman kääntämistä toisinpäin siten, että kokous aloitettaisiin korkean tason osuudella ja keskustelua syvennettäisiin sen jälkeen temaattisissa sivutapahtumissa. Nyt yksityiskohtaisemmalle keskustelulle varatut sivutapahtumat olivat tasoltaan hyvin yleisiä ja formaatti ei tukenut syvällisempää keskustelua.
Syyttävä sormi ei kuitenkaan saa osoittaa vain ulospäin. Myös kansalaisjärjestöjen sisäisen keskustelun on jatkuttava, jotta valmistautuminen sekä tuleviin YK-kokouksiin että Agenda 2030:n varsinaiseen toteuttamiseen onnistuu mahdollisimman hyvin. Sektorirajoja on rikottava kansalaisjärjestöjenkin välillä. Tässä työssä olemme jatkossakin aktiivisia kansainvälisissä verkostoissamme, kuten esimerkiksi korkean tason poliittisen foorumin yhteydessä lanseeratussa Action for Sustainable Development -verkostossa ja Kehyksen fasilitoimassa Bridge 47 -verkostossa.
Korkean tason poliittisen foorumin lopputuloksena hyväksyttiin haasteista huolimatta ja pienen väännön jälkeen lopulta ministeritason julistus. Nicaragua, joka ei ole hyväksynyt Pariisin ilmastokokouksen päätöksiä, halusi blokata prosessin, mutta jäi kuitenkin äänestyksessä yksin. Kokouksen lopputuloksena syntyneen julistuksen kunnianhimon tasosta on esitetty eriäviä mielipiteitä. Osa esimerkiksi virkamiehistä kokee, että YK-todellisuuteen nähden lopputulos on ihan hyvä, mutta kansalaisjärjestöt ovat kritisoineet julistusta kunnianhimon puutteesta. Sanamuodot ovat ympäripyöreitä, eikä esimerkiksi raportointikertojen vaaditusta määrästä ole päästy sopuun. Jos ei kestävän kehityksen seurantajärjestelmää saada toimimaan, on vaara suuri, että koko järjestelmä vesittyy.