Kepa jäsenilleen – palveluiden supermarket, kattojärjestö vai jotakin muuta?

Kehityspoliittinen vaikuttaminen ja edunvalvonta ovat myös aivan kärkipäässä. Niistäkin on parempi puhua ihan selvästi palveluina jäsenjärjestöille. Jäsenkysely ja -haastattelut eivät siis tuoneet tietoomme mitään shokkiuutisia. Keskinäinen solidaarisuuskin vaikutti vahvalta: isot ja pienet jäsenjärjestöt kokivat molemmat, ettei niitä sorsita koon perusteella.
Järjestöiltä kysyttiin syitä Kepaan kuulumiselle. Poliittinen vaikuttamistyö ja verkostoituminen muiden järjestöjen kanssa nousivat kärkikaksikkoon. Vaikuttamiskoulutukseen ja kampanjatoimintaan osallistuvien järjestöjen määrä on ilahduttavasti kasvanut viime vuosien aikana. Vähän kerrassaan vääntövoima haluttujen muutosten ja päätösten aikaansaamiseksi kasvaa, mikä on kerrassaan hienoa!
Jäsenistön tyytyväisyys Kepan toimintaan ja palveluihin on säilynyt samana kuin ammoinen Kuopion lyseon koulutodistukseni keskiarvo: se jämähti 8,0 pintaan eikä hievahtanutkaan, vaikka riehuin puolapuilla ja lopetin tyttöjen kiusaamisen lukion viimeisellä luokalla. Onko suhteemme – siis Kepan ja jäsenjärjestöjen – välillä laimentunut harmittomaksi kämppäkaveruudeksi, joka ei säväytä tai saa kumpaakaan osapuolta liekkeihin? Vai pitäisikö jäsenpalaute ymmärtää niin, että meihin ollaan tasaisen tyytyväisiä eikä muutoksiin saati tempauksiin ole tarvetta: jatketaan rauhassa samaa rataa.
Edellisessä Kepan strategiaprosessissa tuskailimme Kepan ideaalipaikasta: mihin Kepan pitäisi asemoida itsensä suhteessa jäsenistöön? Tulisiko Kepan palvelujärjestönä seistä näyttämöverhon takana ja tukea sieltä käsin lavalla heiluvaa jäsenistöä; milloin auttaen oikeissa vuorosanoissa, milloin tuottaen sopivaa näyttämörekvisiittaa. Tämä siis metaforana: tuleeko Kepan tukea ja varmistaa jäsenjärjestöjen toimintaedellytykset mutta jättää varsinainen toiminta ja näkyvyys järjestöille? Vai olisiko Kepalla lupa seistä jäsenistönsä edessä, joko puhuen sen äänellä tiukoissa vaikuttamisen ja edunvalvonnan tilanteissa, kannustaen olan yli huutaen takana tulevaa jäsenistöä viimeiseen ”hyökkäykseen” köyhdyttäviä rakenteita vastaan? Jäsenkonsultaatio ja Kepan hallitus päätyivät vuonna 2005 siihen, ettei Kepalla voi olla fiksattua paikkaa vaan se liikkuu ”edessä-takana”-janalla ääripäiden välissä tilanteesta ja olosuhteista riippuen.
Kehitysyhteistyön palvelukeskus on ollut Kepan nimi ja toimintakonsepti viimeiset 25 vuotta. Jäsenjärjestöt ja ulkoministeriö rahoittajina ovat pitäneet palvelukeskus-konseptia tärkeänä ja toimivana, eli sen täytyy kuvastaa jotakin olennaista. Konseptissa on kuitenkin jotain, mikä saa Kepa-palkollisen pohtimaan asiaa. Palvelukeskus vaikuttaa olevan virtuaalinen ja fyysinen kehitysjärjestöjen supermarket, jonka hyllyiltä löytyy tuotteita joka makuun ja lähtöön.
Strategiaprosessin keskeisiä kysymyksiä on, mitä valintoja organisaation tulisi tehdä ja mitkä ovat keskeisiä toiminta-aloja. Kepan supermarketin on vaikea löytää omaa ”markkina-aluetta”: sen on pystyttävä kattamaan mahdollisimman monen jäsenjärjestöjen tarpeet. Jäsenkysely vahvisti asian. Järjestöt saattoivat vastata, että Kepan toiminta Tansaniassa ei ole juuri meille tärkeää, mutta emme esitä sen raakkaamista pois, koska juuri se palvelu saattaa olla hyvin tärkeä jollekin muulle järjestölle. Toisaalta upeaa solidaarisuutta, muttei helpota toiminnan keskittämisessä. Ehkä se ei olekaan tehtävämme? Voimassaoleva strategiamme tunnisti asiantuntemuksen Kepan lisäarvoksi. Sitä on vaikea hankkia, jos tuotevalikoiman on oltava mahdollisimman laaja.
Keskustelu jokin vuosi sitten yhden jäsenjärjestöjemme toiminnanjohtajan kanssa nosti esille Kepan rahoituspohjan mahdollisen vaikutuksen jäsenjärjestöjen Kepa-omistajuuteen tai pikemminkin sen puutteeseen. Kun 93-95 prosenttia Kepan kustannuksista katetaan UM:n kautta annetulla valtiontuella, niin Kepa ei ole riippuvainen jäsenjärjestöjensä rahoista. Sen johdosta jäsenjärjestöt eivät koe olevansa todellisesti ajurin tai omistajan pallilla Kepassa. Silloin ei ehkä tohdita esittää kovin tiukkasanaisia vaatimuksia Kepalle siitä, mihin suuntaan sen pitäisi mennä ja mihin keskittyä.
Onhan mahdollista, että Kepan saama yleisarvosana 8 kertoo jäsenjärjestön ja Kepan välisen suhteen laimeudesta: niin pitkään kuin hankeneuvonnan tai Maailma kylässä -festaripaikan palveluhyllyt löytyvät tutuilta paikoilta ja tuote on saatavilla, niin kysymys supermarketin omistuksesta on joltiseenkin yhdentekevä.
Viimeisten neljän vuoden aikana Kepa on ollut välillä ahtaalla ulkoministeriön kehityspoliittisen poliittisen johdon taholta. Esitimme välillä kärkevääkin kritiikkiä ja oli kahden vaiheilla, olisimmeko lähteneet haastamaan esimerkiksi ministeriötä korkeimpaan hallinto-oikeuteen asiakirjajulkisuuden rajoittamisesta. Politiikan pelin henkeen kuului klassinen puolustustaktiikka, jossa ministeriö halusi kyseenalaistaa Kepan viestit ja ennen kaikkea sen edustuksellisuuden oikeutuksen.
”Kenen äänellä Kepa puhuu” tai ”miten laajalti Kepan jäsenistö on tämän takana?” olivat kysymyksiä, joihin Kepan luottamus- ja toimiva johto joutuivat vastaamaan. On tietysti totta, että kaikki jäsenjärjestöt eivät voi koskaan sataprosenttisesti osallistua Kepan kokoamiin kannanottoihin: suosituin eli 0,7%-vetoomuksetkin saavat parhaillaan allekirjoitukset 100-130 jäsenjärjestöltä eli alle puolelta koko Kepan jäsenistöstä (Kepalla on 292 jäsenjärjestöä). Osa jäsenistöstä ei ole samaa mieltä, ja se kuuluu avoimeen järjestödemokratiaan!
Olisiko silti mahdollista kääntää asetelma joskus toisin päin? Onko Kepalla (Kepan hallituksella ja sihteeristöllä) lupa tai jopa oikeus odottaa jäsenjärjestöltään tukea ja sitoutumista? Supermarketit tuskin kestävät esimerkiksi kilpailun tai rakennemuutosten kourissa, koska niillä sattuu olemaan ”sitoutuneita” asiakkaita. Kepan ja jäsenjärjestöjen suhteessa on oltava jotakin syvällisempää ja merkityksellisempää, mikä johtaa vahvaan yhteisvastuullisuuteen ja lojaaliuteen.
Helpottaisi merkittävästi Kepan kehityspoliittista ja edunvalvonnallista toimintaa, jos Kepa puhuisi liki 300 suomalaisen kansalaisjärjestön puolesta ja niiden kanssa. Viime syksyn torjuntavoitto viestintä- ja kehityskasvatustuen leikkaussuunnitelmista on erinomainen esimerkki siitä, miten joukkovoima saa aikaan kaikille suotuisia ratkaisuja. Lojaliteetin lisäksi tarvitaan strategista ajattelua. Sen asemesta, että kansalaisjärjestö katsoo lyhyen aikavälin intressejään, sitoutuminen pitkäjänteisempään ja laajempaan joskin ”vesitettyjä” lobbaustavoitteita edistävään toimintaan luo edellytyksiä vahvalle kansalaisyhteiskunnalle vuosien tai vuosikymmenten perästä.
Kepan kevätkokouksessa Hämeenlinnassa viime keväänä todettiin, että jos Kepa lakkaisi olemasta, niin ehkä se pitäisi keksiä uudestaan. Ulkoiset haasteet ovat melkoiset. Järjestöiltä odotetaan kustannustehokkuutta ja toiminnan tuloksellisuutta. Nyt on osoitettava veronmaksajille, että rahoille löytyy katetta ja kehitysponnistelut tuottavat kestäviä tuloksia. Samaan aikaan suomalainen kehitysmaaliike tarvitsee tuoretta verta: meidän on huolehdittava siitä, että nuoret ja/tai vapaaehtoisjärjestöt voivat ja haluavat osallistua yhteisiin köyhyydenvastaisuustalkoisiin.
Ehkä koordinoivaa, erilaisia palveluita tuottavaa ja suomalaisia kannustava yhteistyötahoa tarvitaan Suomessa. Onko se Kepa ja jos on, pitäisikö sen olla erilainen ja parempi Kepa? Sinulla ja jäsenjärjestölläsi on tänä keväänä ja ensi syksynä ainutlaatuinen mahdollisuus vaikuttaa Kepaan ja sen seuraavan kuuden vuoden strategiasuunnitelmaan. Tervetuloa yhteisiin talkoisiin.
Raportti Kepan jäsenkyselyn ja täydentävien haastattelujen tuloksista 2011 (pdf)