Kaikki tuntuvat olevan yhtä mieltä siitä, että kestävän kehityksen sosiaalinen, ekologinen ja taloudellinen ulottuvuus eivät saa kilpailla keskenään. Siihen yhteisymmärrys kuitenkin päättyy. Huoli ympäristön ylikorostumisesta, sosiaalisen ulottuvuuden unohtumisesta ja talouden irrallisuudesta näkyy muun muassa keskustelussa Rio+20-kokouksen kuumista kysymyksistä: vihreästä taloudesta ja kestävän kehityksen tavoitteista.
Kokouksen asialistalla olevan vihreän talouden sisällöstä kiistellään. Tavoitteena on, ettei vihreää taloutta käsitellä vain talouden ja ympäristön näkökulmasta.
”Riossa kysymys ei ole vain vihreästä taloudesta vaan sen suhteesta köyhyyden vähentämiseen”, totesi tilaisuudessa puhunut kestävän kehityksen suurlähettiläs Tarja Reponen ulkoministeriöstä.
Monet kehitysmaat suhtautuvat vihreään talouteen vähintäänkin varauksella. Sen pelätään olevan rikkaiden maiden juoni, joka syrjäyttää kestävän kehityksen ajatusmallin. EU on tuonut viime hetkillä pöytään oman esityksensä konkretiaan pyrkivistä vihreän talouden tavoitteista.
Ylitarkastaja Annika Lindblom ympäristöministeriöstä kertoi, että ympäristön lisäksi myös köyhyysnäkökulma on huomioitu EU:n esityksessä. Hänen mukaansa vihreän talouden tavoitteissa on mukana aineksia, jotka voitaisiin ottaa mukaan Riossa käynnistettävään kestävän kehityksen tavoitteiden muotoiluun.
Vuoden 2015 jälkeisten kestävän kehityksen tavoitteiden suuntaviivoja piirrellään jo täyttä häkää. Nuorisodelegaatti Cecilia Pellosniemi painotti, etteivät uudet tavoitteet saa korvata vuosituhattavoitteita, joista monia ei olla saavutettu.
Suomen virallisessa Rio+20-delegaatiossa järjestöjä edustava Suomen luonnonsuojeluliiton ympäristönsuojelupäällikkö Jouni Nissinen puolusti ympäristönäkökulmaa ja sen tiivistä kytköstä köyhyyden poistamiseen käyttämällä esimerkkinä kalakantojen häviämistä. Ilmastonmuutos uhkaa monien kehitysmaiden ruokaturvalle tärkeitä kalakantoja. ”Merten kyky tuottaa ihmisille ruokaa romahtaa”, Nissinen totesi.
***
Huoli siitä, että ympäristöulottuvuus jyrää Riossa näkyi myös, kun keskusteltiin kokouksen osallistujista. Lindblom olisi nähnyt mielellään Suomen delegaatiossa myös elinkeino- ja valtiovarainministerit. ”Lähtökohtaisesti harmittaa hiukan, että valtavirtaistaminen talouspolitiikan päättäjien ja virkamiesten suuntaan ei ole onnistunut”, hän totesi.
Kestävän kehityksen sosiaalisesta ulottuvuudesta huolta kantavat ovat pitäneet ääntä köyhyyden vähentämisen tavoitteesta ja tuoneet esille muun muassa tasa-arvo- ja koulutuskysymyksiä.
Suurlähettiläs Tarja Reponen harmitteli sosiaali- ja terveysministeriön heikkoa osallistumista Rio+20-prosessiin ja kertoi, että sosiaalisen ulottuvuuden puuttumiseen herättiin huippukokouksen valmisteluvaiheessa myös EU:ssa.
***
Riosta toivotaan kestävälle kehitykselle mahdollisimman toimivaa hallinnollista rakennetta. Puisevalta kuulostava aihe on järjestöjen näkökulmasta kaikkea muuta kuin yhdentekevä. Suomi on tukenut kestävän kehityksen neuvoston perustamista, mutta EU on taipumassa kannattamaan hallinnon rakentamista YK:n talous- ja sosiaalineuvoston (ECOSOC) varaan.
ECOSOCin sääntöjä pidetään vanhanaikaisina, eivätkä ne lupaa hyvää kansalaisjärjestöjen osallistumiselle. Jouni Nissinen toi esille huolen siitä, että järjestöjen osallistumista voitaisiin tarkoitushakuisesti rajoittaa sääntöihin vetoamalla.
Nissisen lisäksi Suomen virallisessa delegaatiossa mukana olevan YK-liiton koordinaattori Jenni Kauppilan mukaan ympäristöneuvottelut ovat olleet järjestöille väylä YK-osallistumiseen, ja niiden kautta paine on levinnyt niistä myös muuhun YK-rakenteeseen. Tästä on syytä pitää kiinni. ECOSOCin sääntöjen uudistaminen järjestöille suotuisemmaksi olisi hänen mukaansa pitkä ja kivinen tie.
Lisätietoja
Rio+20-osio Kepan verkkosivuilla