Yhteistyö ja kumppanuus ovat Agenda 2030:n avainsanoja. Tästä näkökulmasta katsottuna järjestöjen pessimistisyys on ymmärrettävää, sillä esimerkiksi kansalaisjärjestöjen ja valtion välisissä suhteissa Venäjällä on todellisia haasteita. Useat järjestöt painottavat, että kattavien uudistusten ajaminen kansalaisjärjestöjen toimesta on Venäjällä liian aikaista, sillä järjestöjen resurssit esimerkiksi muutoksen edelläkävijöinä ovat riittämättömiä, vaikuttamistyö on vaikeaa ja valtion sitouttaminen tavoitteiden konkreettiseen toteuttamiseen nähdään epätodennäköisenä. Hallituksen rooli on eittämättä olennainen tavoitteiden saavuttamisessa ja edellä esitetyt syyt ovat uskottavasti perusteltuja. Niiden ei tulisi kuitenkaan estää ryhtymistä tavoitteiden toteuttamiseen muilla sektoreilla.
Reilu kuukausi sitten kutsuimme Helsinkiin seitsemän eri alojen kansalaisjärjestöedustajaa Luoteis-Venäjältä. Matkan aikana he tutustuivat erilaisiin projektinhallintamenetelmiin ja keskustelivat parhaista käytännöistä paikallisten järjestöjen kanssa. Esittelimme myös Agenda 2030:n 17 kestävän kehityksen tavoitetta ja niiden 169 alatavoitetta. Nämä olivat jääneet useimmille vieraistamme etäisiksi siitä huolimatta, että myös Venäjä on niihin sitoutunut. Abstraktien tavoitteiden purkaminen käytännön tasolle ja järjestöjen toimintaan konkretisoi ne kuitenkin nopeasti osaksi päivittäistä arkea.
Haasteena epätasainen kehitys
Kestävän kehityksen kipukohtia on Venäjällä useita, sillä valtion vastuunkanto ja toimintametodit sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla ovat vaihtelevia. Vuosituhattavoitteet toteutuivat joiltain osin suhteellisen hyvin. Tilastojen valossa vuodesta 2008 lähtien Venäjällä ei ole äärimmäisessä köyhyydessä (alle dollarilla päivässä) eläviä henkilöitä. Jokaisella on myös oikeus peruskouluun ja jopa 99 prosenttia asukkaista on lukutaitoisia. Korkeakoulutus on kiitettävän yleistä ja nyt Venäjällä panostetaan opetuksen laadun parantamiseen. Nämä ovat hienoja saavutuksia, joista Venäjällä ollaan syystä ylpeitä.
Eriarvoisuus ja suuret alueelliset erot muun muassa hyvinvoinnissa ovat Venäjällä kuitenkin edelleen todellisuutta. Esimerkiksi työssäkäyvien ja lapsiperheiden köyhyys on valitettavan yleistä. Vammaisten henkilöiden pääsy peruskouluun ja työelämään toteutuu vain hajanaisesti. HI-viruksen leviämistä ei ole kyetty taltuttamaan. Myös tuberkuloosia esiintyy Venäjällä enemmän kuin muissa Euroopan maissa. Lisäksi ympäristö- ja luonnonvarojen hyödyntäminen vaatii merkittävää hallinnon kehittämistä, jotta se saataisiin kestävälle pohjalle. Näihin yhteiskunnan rakenteisiin juurtuneisiin ongelmiin ei ole yksinkertaisia ja nopeita ratkaisuja.
Yhteinen tahtotila mahdollistaa sektorit ylittävien tavoitteiden määrittämisen
Edellä esittämäni ongelmakohdat ovat kehityksen esteitä – kaikkien sektorien näkökulmasta katsottuna. Yhteinen tahtotila niiden voittamiseksi on erinomainen lähtökohta sektorien väliselle yhteistyölle. Näkyvä Agenda 2030:n hyödyntäminen järjestöjen toiminnassa herättäisi laajemman sektorien välisen keskustelun siitä, minkälaista yhteistä maailmaa tavoitellaan. Kansallisesti ja globaalisti kestävälle kehitykselle pohjaava järjestötoiminta muistuttaisi myös Venäjän allekirjoittamista sitoumuksista.
Kunnianhimoinen Agenda 2030 voisi toimia hyvänä vaikuttamistyön työkaluna myös Venäjällä, luoden samalla tarvittavaa dialogia eri sektorien välille. Siksi järjestöjen on hyödynnettävä näitä universaaleja, kaikkia sitovia tavoitteita. Kansalaisjärjestöt Venäjällä voisivat tehokkaasti hyödyntää kestävän kehityksen tavoitteita toiminnassaan ja yhteistyössä sidosryhmiensä kanssa esimerkiksi painottamalla Agenda 2030:n pääperiaatetta, jonka mukaan ketään ei jätetä kehityksestä jälkeen.
Tavoitteista kohti kestävän kehityksen toimintaohjelmaa
Miksi järjestöt Venäjällä eivät sitten ole ottaneet Agenda 2030:a käyttöönsä esimerkiksi juuri käytännön toimintansa kautta? Tietämättömyyden ja rajattujen toimintamahdollisuuksien ohella Venäjällä suhtaudutaan historiasta johtuen ynseästi erilaisiin ideologioihin. Mahdollisesti tästä syystä johtuen järjestöissä toimintaa suunnitellaan yksittäisten tavoitteiden ja konkreettisten ongelmien pohjalta. Myös pitkän tähtäimen Agenda 2030 voidaan nähdä välteltävänä ideologiana.
Toisaalta muun muassa partnerijärjestössämme, Pietarissa toimivassa Kansalaisjärjestöjen kehittämiskeskuksessa (NGO Development Center) on havaittu, että toiminnan tavoitteet ja samanaikaisesti järjestöjen olemassaolon merkitys ympäröivälle yhteiskunnalle olisi käsitettävä laajemmin. Tällä tavalla toimintaa voisi suunnitella pidemmälle, järjestöjen paikkaa yhteiskunnassa voisi lujittaa, ja samalla järjestöjen toiminnan positiivinen yhteiskunnallinen merkitys konkretisoituisi laajemmalle yleisölle. Agenda 2030 vastaa juuri tähän tarpeeseen, tiivistäen myös järjestökenttää.
Osallistamiseen tähtäävä Agenda 2030 luo ja lujittaa yhteistyötä
Kestävän kehityksen tavoitteet kuitenkin herättävät kiinnostusta Venäjällä, sillä ne nousivat esille myös Pietarissa 22.–25.5.2017 järjestetyssä varainkeruukonferenssissa. Paikallinen järjestö esitti, että kestävän kehityksen ytimessä on aktiivinen kansalainen. Kestävän kehityksen tavoitteiden nostaminen mukaan järjestöjen toimintaan osallistaisi jokaisen toimimaan kestävän kehityksen mukaisesti. Järjestöjen tavoitteiden määrittäminen ja niiden eteen tehtävä työ vahvistaisi samanaikaisesti sekä järjestöjen että asukkaiden toimijuutta ja motivoisi siten löytämään kestävän tavan toimia elinympäristössään.
Venäjällä järjestöjen työtä tukevat valtiollisen ja kansainvälisen avun vähentyessä yhä enenevissä määrin yritykset ja säätiöt. Venäjä on myös korostanut kannoissaan yritysyhteistyön merkitystä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa. Järjestöt voisivat myötävaikuttaa siinä, että myös nämä toimijat sitoutuvat kestävään kehitykseen omassa toiminnassaan, ja toimisivat siten konkreettisesti äärimmäisen köyhyyden poistamiseksi sekä ympäristön kannalta, sosiaalisesti, taloudellisesti, hallinnollisesti ja kulttuurisesti kestävän kehityksen edistämiseksi. Näiden toteutumisesta hyötyvät kaikki.
Blogissa mainitut tapahtumat liittyvät Kehyksen, Pietarissa sijaitsevan Kansalaisjärjestöjen kehittämiskeskuksen (NGO Development Center) ja Tukholmassa toimivan The National Forum for Voluntary Organizations -järjestön kumppanuusprojektiin. Projektin tavoitteena on yhteistyön vahvistaminen pohjoismaalaisten ja venäläisten järjestöjen välillä jakamalla kokemuksia ja parhaita käytäntöjä projektinhallinnasta, verkostoitumisesta ja varainkeruusta, sekä järjestöjen toiminnan kehittäminen kestävämmäksi.