Kohti oikeudenmukaisempaa ja paikallisempaa taloutta

Talous kasvun jälkeen -teoksen kirjoittaja Tuuli Hirvilammi kehui tilaisuuden aluksi, kuinka hienosti kirjan ajatukset sopivat Mahdollisuuksien torin ja globaalin kestävyyden tavoittelun ajatukseen. Talous kasvun jälkeen pyrkii hahmottelemaan, minkälainen talous voisi olla ekologisesti kestävämpi ja jakaa samalla vaurautta oikeudenmukaisesti.Kirjan toinen kirjoittaja Kristoffer Wilén muistutti, että päästöjä ja energian käyttöä voidaan vähentää. Uusiutuva energia myös työllistää, toisin kuin keskittymistä lisäävä fossiilienergia. Wilén peräänkuulutti valintoja: halutaanko oikeasti vahvistaa paikallistalouksia ja määritellä uudelleen työ ja se mikä on tehokasta?***Paneelin juontaja, Kepan Outi Hakkarainen kysyi paikallispoliitikoilta, miksi niin simppeliltä kuulostava asia kuin se, että ihmiset voivat hyvin, on niin vaikea saavuttaa. Vasemmistoliiton Aulis Ruuth sanoi kannattavansa kasvupolitiikkaa, mutta toivottavansa kirjan näkemykset tervetulleiksi nykyisen talouspoliittisen keskustelun ollessa tavattoman yksiviivaista.Demareiden Marianne Korpi lähti puheenvuorossaan liikkeelle siitä, mikä on kunkin ihmisen oma näkemys hyvinvoinnistaan. Työnsä kautta hän kohtaa ihmisiä, jotka voivat todella huonosti ja nuoria, jotka eivät näe tulevaisuuttaan Suomessa. ”Jos kehitys jatkuu näin, ei jäljelle jää enää nuorisoa, joka rakentaa yhteistä yhteiskuntaa,” Korpi totesi ja jatkoi, että ”yksipuolinen leikkaus perusturvasta johtaa tuhoon.”Vihreiden Jari Oksanen sanoi hyvinvoinnin lähtevän siitä, että ihminen kokee elämänsä merkitykselliseksi. Hän kertoi olevansa myös huolissaan nykysukupolvesta, joka aloittaa aikuiselämän vailla toimeentulomahdollisuuksia. Toisaalta hän näki myös, että nuoret eivät koe omaisuuden haalimista niin tärkeäksi kuin ennen.Oksanen toivoi tehtävän vaikuttamistyötä, jotta esimerkiksi ilmastonmuutos ja kehitysapu nähtäisiin tärkeinä. Hän kertoi, kuinka valitettavan usein esimerkiksi paikallispolitiikassa Reilun Kaupan edistäminen ja ilmastonmuutokseen vaikuttaminen kaavaratkaisuin kuitataan todeten, että ”olemme vain niin pieni rikka rokassa, ettei ole merkityksellistä mitä teemme.”Ruuth muistutti, että on muutakin kasvua kuin tuottaminen, palveluiden lisääminen ja tuottaminen tästä yksi esimerkki. Hirvilammi totesi, että kyllä näin, mutta on myös pidettävä huolta, että lisääntyvä palvelutuotanto on samalla kestävää. Ruuth myös myönsi, että bruttokansantuote ei ole hyvä mittaustapa, mutta parempaakaan ei ole löydetty. Tähän Wilén totesi, että muitakin hyvinvoinnin mittareita olisi, mutta niitä esiin tuovia ekonomisteja syrjitään.Aulis Ruuth suomi verotusta: esimerkiksi Itä-Uusimaa on Suomen teollistuneimpia alueita ja kuntien pitäisi voida hyvin, mutta jostain syystä verojärjestelmät eivät pysty tekemään sitä mitä voisivat tehdä. Jari Oksanen otti myös esiin jakomekanismit ja veroparatiisit, jotka on laitettava lainsäädännöllä kuriin, jotta vauraus saataisiin tasaisemmin jakoon niiltä, joilla sitä on. Samalla hän esitti, että on panostettava tutkimukseen ja uusien energiaratkaisujen löytämiseen.***Tuuli Hirvilammi muistutti tässä vaiheessa keskustelua, että ei pidä odottaa vaurautta ympäristön pelastajaksi. Vaihtoehtoisia talousmalleja riittää: paikallisraha, julkisia investointipankkeja, jopa globaali perustulo. Ei ole kuitenkaan syytä odottaa globaalin talouden ratkaisuja, vaan hyvinvointia on tehtävä itse paikallisesti. Nuortenkin on luotettava siihen, että meillä riittää hyvinvointia. ”Yhteisöllisyyden kasvattaminen voi tuntua pieneltä asialta, mutta se on merkityksellistä, kuten myös se, miten kohtaamme toisemme,” Hirvilammi päätti.  Jari Oksanen palasi paikallistasolle ja kansalaistoiminnan merkitykseen. Hän muistutti, kuinka kolmatta sektoria huudetaan usein auttamaan samaan aikaan, kun toiminta-avustuksia vähennetään ja toimipaikkoja suljetaan tai niiden vuokria nostetaan mahdottomiksi. Oksanen toivoikin kunnalta uudenlaista yhteistyötä kolmannen sektorin kanssa.Marianne Korpi toivoi, ettei pätkätöitä enää lisättäisi, vaan palattaisiin luonnollisiin työyhteisöihin, joissa ihmiset rakastivat ammattejaan. Samalla kansalaisyhteisöjä ja kansalaisten mahdollisuutta vaihtaa tavaroita ja palveluja suoraan ilman rahaa tulisi tukea.Keskustelun lopuksi osallistujat toivoivat toisenlaista päätöksentekoa: vaihtoehtoja, monipuolisempaa talouskeskustelua sekä sääntelyä ja poliittisia keinoja, joilla esimerkiksi fossiilienergiasta voitaisiin päästä vuoteen 2050 mennessä. ”Yhteiskunnan on luotava ihmisille mahdollisuudet toimia yhteisöllisemmästi,” summasi Outi Hakkarainen mielenkiintoisen paneelin lopputuleman.Talous kasvun jälkeen -paneeli oli osa Agenda 2030 -keskustelutilaisuuksien sarjaa. Seuraava tilaisuus on lauantaina 28. toukokuuta klo 14.45-15.45 Maailma Kylässä -festivaaleilla järjestettävä Energia ja talous -päättäjäpaneeli.