Douthat muistuttaa 15. syyskuuta julkaistussa kolumnissaan Salman Rushdien kuolemantuomiosta: syynä ei ollut Saatanalliset säkeet, vaan Iranin hallituksen halu pitää vallankumous hengissä, Pakistanin islamistien halu testata pääministerinsä uskoa sekä Britannian muslimien halu esiintyä koko maailman muslimien puhemiehinä.
Samalla tavalla – Douthat kirjoittaa – protestit Kairossa ja Benghazissa ovat ennemmin reaalipolitiikkaa kuin mielipuolisten massojen verenhimoa. Niin Libyassa kuin Egyptissäkin on valtaapitäviä fundamentalistisempia porukoita, jotka taistelevat vallasta ja haluavat haastaa oman maansa valtaapitävät liiasta pehmoilusta. Tällainen valtataistelu on tavallista vallankumouksen jälkeen.
Yhdysvaltalaiskohteet ja Mohammed-video toimivat hyvinä tekosyinä juuri nyt, mutta Douthatin mukaan vastaava väkivaltainen reaktio olisi puhjennut jossain vaiheessa jostain muusta syystä kuitenkin. Syyskuun 11. päivän valitseminen protestien aloituspäiväksi olisi jo voinut antaa vihjeitä siitä, ettei kyse ollut sattumalta leimahtaneesta protestista.
Koska syyt ovat monimutkaisemmat kuin helposti ajatellaan, myös ratkaisuihin ja diplomatiaan tarvitaan enemmän kuin onnettoman elokuvantekijän anteeksipyyntö.
Kolumnisti: Mohammed-video ei aiheuttanut väkivaltaa Pohjois-Afrikassa
Suurlähettilään kuolemaan johtaneet mielenosoitukset eivät johtuneet profeetta Mohammedia pilkkaavasta videosta, vaan sisäpoliittisesta valtataistelusta, väittää Ross Douthat The New York Timesissa.
Teksti: Esa Salminen