Lääkärit ilman rajoja: Nälkäisimpiä Somaliassa ei voi auttaa

Lääkärit ilman rajoja -järjestön johtaja Unni Karunakara pahoittelee, että avustusjärjestöt haluavat maalata Somalian nälänhädästä sellaisen kuvan, että rahalahjoituksilla kaikki selviää, kirjoittaa Guardian.
 
Kymmeniä tuhansia ihmisiä on autettu Keniassa ja Etiopiassa, joihin pakolaiset Somaliasta virtaavat, mutta pahimille alueille sisällissodan keskelle ei monellakaan avunantajalla ole asiaa. 
 
”Meidän täytyy elää sen kanssa, ettemme ehkä koskaan pääse auttamaan niitä, jotka tarvitsevat apua eniten”, Karunakara kuvaa. Hänestä avustusjärjestöjen pitäisikin puhua (lännen) ihmismassoille kuin aikuisille, eikä huijata heitä. Nyt ihmisille annettaan Karunakaran mukaan sellainen kuva, että kunhan antaa viisikymmentä puntaa, hädänalaiset saavat syödäkseen. Se ei kuitenkaan mene niin. Rahaa toki tarvitaan ja se käytetään hyvin, mutta sen perille viemisessä on perinpohjaisia haasteita. ”Meillä on velvollisuus kertoa ihmisille totuus”, äskettäin Somaliassa käynyt järjestöjohtaja sanoo.
 
Karunakaran synkkä rehellisyys ei maistunut Guardianin haastattelemalle Oxfamin tiedottajalle Ian Braylle. Hänestä ei ollut hyötyä siitäkään, että avustusjärjestöt näyttävät kinastelevan keskenään. Hänestä järjestöt – ainakin Oxfam – on aina rehellinen, ja sanoo tekevänsä parhaansa, että hädänalaiset saavat apua.
 
Kun tunnettu kehityskriitikko William Easterly linkitti Guardianin artikkelin Twitteriin, juttu muuttui entistä kiinnostavammaksi. 
 
*** 
 
Easterly kommentoi Braylle, että ”keskustelun kieltäminen” on pahempi kuin se, että ”avustusjärjestöt kinastelevat keskenään” ja Bray pahoitti mielensä.
 
”Se, että avustusjärjestöt solvaavat toisiaan, ei paranna avun perille menoa Somaliassa. Eikä sitä tee minun sitaattini vääristelykään. Kasva aikuiseksi”, Bray twiittasi takaisin välittömästi.
 
Seurasi mielenkiintoinen kinastelu, jossa Easterly koetti härnätä Braytä vastaamaan avun perille menemisen kritiikkiin, ja Bray todistella kuinka paljon apua menee perille. Välillä muistuteltiin aikuiseksi kasvamisesta. 
 
Oxfamin tiedottajan hermostumisen ymmärtää, sillä järjestön toiminta riippuu lahjoituksista ja lahjoitukset taas siitä, että ihmiset saavat sellaista tietoa, joka auttaa höllentämään kukkaron nyörejä. Siinä on tiedottaja pahassa raossa, jos pitäisi alkaa osallistua kriittiseen keskusteluun hätäavun kipupisteistä.
 
Jo nyt osa Easterlyn Twitter-päivityksen lukeneista tuntuu ajattelevan, ettei mikään apu mene perille kuitenkaan, vaikka Guardianin alkuperäinen artikkeli kertoi aivan muuta. Alun perin Lääkärit ilman rajoja -johtaja sanoi, että kansalle pitäisi puhua kuin aikuisille. Aikuisten luulisi ymmärtävän, ettei koko maailma pelastu almuilla ja että hädän takana on monimutkainen, sotkuinen tilanne.
 
Oxfamin pikkupaniikin (järjestö julkaisi eilen pikimmiten vasta-artikkelin, jossa todistellaan kuinka apu menee perille, vaikka se vaikeaa onkin) ymmärtää, koska osa ”aikuisista” lukee Easterlyä ja Guardiania kyynisesti. He ajattelevat, että auttamisen hankaluus tarkoittaa sitä, ettei mitään tarvitse tehdä.
 
Se on laiskaa, epäeettistä ja tyhmää ajattelua, eikä sillä pitäisi olla mitään tekemistä aikuisuuden kanssa.