Mad World — Madventuresin seikkailijan atlas on tiukasti kehitysmaaliikkeen asialla

Madventures-kaksikon Riku Rantalan ja Tuomas Milonoffin tuore kahvipöytäkirja Mad World — Seikkailijan atlas on paitsi matkaopas kaikkiin maailman maihin ja koulupäivistä muistuttava kattava kartasto, myös tiukka tietopaketti siitä miten maailmalla menee. Vaikka itse sanonkin.
Ei nimittäin ole puhdasta sattumaa, että kirjan loppupuoliskon maantiede-osiossa käsitellään veroparatiiseja, yritysten yhteiskuntavastuuta, ilmastolakia ja vaikkapa rahoitusmarkkinaveroa. Toimin viime kesäloman aikana kirjan taustatoimituksessa ja haastattelin opusta varten useita ympäristö- ja kehityskysymysten asiantuntijoita järjestökentältä.
***
Madventuresin meininki on näin harmaahkon, asiallisen toimituksen näkökulmasta hatunnoston arvoinen. Ei piilotella mielipiteitä journalistisen puolueettomuuden verhoon, ja sanotaan rumat sanat ja asiat niin kuin ne ovat.
Kirjassa näytetään humanitäärisen maahanmuuton — ja sen epäonnistuvien yritysten — traagiset kasvot ja esitellään kattavasti kehitysmaiden maakaappauksen sotkuinen kenttä. Siinä pureskellaan jatkuvan talouskasvun kyseenalaista ihanuutta ja muistutetaan, että ilmastonmuutoksen hoitamisella alkaa olla jo kova kiire, sekä kehotetaan suojelemaan maailman tyttöjä.
Teemakokonaisuudet maantiedeosiossa ovat kielet, rajat, raha, uskonnot, väestö ja ympäristö.
Taustatoimituksessa naputellessa mielen valtasi vallan tunne. Mad Worldin painosmäärät ovat moninkertaiset siihen nähden mitä me Kepassa voisimme tehdä ikinä — ja lukijakunta sellaista, joka ei keskimäärin tarttuisi kansalaisjärjestöjen sinänsä ansiokkaisiin raportteihin painavista teemoista.
Muutamassa sivussa teemaa kohden ei tietenkään voi kattaa kaikkia nyansseja ja joka ikistä monimutkaisen maailman ongelmakohtaa. Mutta runsaat linkit ja lähdeluettelot toivottavasti ohjaavat ihmiset syvemmän tiedon lähteille jatkossa.
***
Näin jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että minun ja muutaman lähipiirin asiantuntijan Madventures-yhteistyö on esimerkki yritysten ja järjestöväen yhteistyöstä, joka on nostamassa Suomessakin päätään muoti-ilmiönä.
Eri tilaisuuksissa yritysedustajat ovat sanoneet, että he odottavat järjestöyhteistyössä etupäässä asiantuntijapalveluita. Rikun ja Tunnan Gimmeyawallet productions ei ehkä ole kaikista perinteisin yritys, mutta miksi pitäisi ollakaan? Yhteistyössä oli myös ”vähän perinteikkäämpi” WSOY, ja sen kustannusyksikkö Johnny Kniga.
Madventuresin nuorehko kohderyhmä antoi myös tervetulleen piristysruiskeen kielenkäyttöön. Kirjassa vakavia teemoja veroparatiiseista ilmastokysymyksiin käsitellään sellaisella kielellä, jolla niitä ei yleensä käsitellä.
Vaikkapa näin:
”Valtaosa maailman veronkierrosta tapahtuu veroparatiisien salaisuuslakien suojissa. Suuryritykset, diktaattorit, ökyrikkaat ja terroristit käyttävät sulassa sovussa hyväkseen pankkeja veroparatiiseissa, joihin omat massit saa verottajalta fikkaan.”
”Rikkaista ja rikollisista olisi ikävää, jos he joutuisivat osallistumaan verojen kautta yhteisiin asioihin, kuten koulujen, sairaalojen ja teiden rahoittamiseen. Demokratia ja hyvinvointivaltiot eivät niin ikään kuulu nykypäivän ahneiden massikeisarien agendalle. Länsimaat ovat keskimäärin haluttomia suitsimaan veroparatiiseja, sillä niiden kautta valuu varallisuutta rikkaisiin maihin. YLI PUOLET maailman kaupasta käydään veroparatiisien kautta, saatana!”
***
Sen lisäksi, että tällainen yhteistyö saa tärkeät teemat yhä laajempien lukijoiden silmiin, ei ole mahdotonta, etteikö yhteistyö voisi poikia lisää rahaa tärkeään työhön. Ystävät ja taustatietojen antajat tuolla ilmastokampanjapuolella olivat ainakin kovin mielissään tästä tiukasta viestistä:
”On myös paljon parempi valita suora lento kuin maksaa helppoheikeille lennoistaan hiilidioksidimaksuja: niitä hallinnoivat keskimäärin epämääräiset nettiyritykset, jotka sanovat istuttavansa puita johonkin päin maailmaa. Käytännössä tällaista päästöjen nollausta on mahdotonta valvoa, tai usein edes laskea kunnolla. Jos haluaa tukea ilmasto- tai ympäristötyötä rahallisesti, on parempi tukea jotain voittoa tavoittelematonta, tunnettua järjestöä, jonka toimintaa valvotaan.”
”Madventures suosittelee — sen jälkeen kun on minimoinut lentonsa — lahjoittamaan lentolippunsa hinnasta 10 prosenttia esimerkiksi ilmastolain puolesta kamppailevalle Polttava kysymys kampanjalle (www.polttavakysymys.fi), joka on yli 30 järjestön yhteinen hanke.”