All of me on elokuva ihmeellisistä naisista, jotka köyhyydestään, kovista kokemuksistaan ja raskaasta elämästään huolimatta haluavat auttaa. Monilla on kokemusta perheväkivallasta ja epäluotettavista puolisoista, ja silti heidän apunsa kohteina ovat useimmiten juuri miehet, he, jotka matkaavat junilla Meksikon läpi kohti toivoa paremmasta. Kyky auttaa tuo myös naisille paljon – omanarvontuntoa, uskoa itseen, yhteisöllisyyttä. Eriarvoisuus ja turvattomuus tuntuvat katsojan iholla, mutta niin tuntuu myös usko ihmisyyteen, jota nämä hyväntekijät ilmentävät.
”Näillä ihmisillä ei ole mitään sanottavaa kohtalostaan,” totesi kansainvälisen bisnesyhteisö AmChamin toimitusjohtaja Kristiina Helenius nähtyään elokuvan. Hyvin suuri osa Yhdysvaltoihin päätyneistä siirtolaisista on paperittomina osa kaksinaismoralistista yhteiskuntasopimusta, jonka kaikki tietävät ja hyväksyvät. Sopimuksen avulla etelävaltioiden talous ja erityisesti elinkeinosektori pyörivät, eikä sitä ole haluttu ratkaista, vaan toimintatapaa on päinvastoin ruokittu.
***
Sitten tuli Trump, joka tarjosi symbolisella muurillaan mieliä kiihottavaa helppoa ratkaisua hyvin monisyiseen ongelmaan. Tämän slogantyyppisen heiton oli määrä tuoda hyvää mieltä ja palauttaa asiat raiteilleen. Tosiasiassa muuri ei olisi valmistuessaan läheskään paras ratkaisu mihinkään, mitä yritetään selvittää. ”Pohjimmiltaan on kyse rodullistamisesta: Ei haluta enää lisää värillisiä Yhdysvaltojen kansalaisia”, avasi ilmiötä Pohjois-Amerikan tutkimuksen John Morton -keskuksen johtaja Benita Heiskanen.
”Puhe muurista halventaa kaikkien niiden siirtolaisten omanarvontuntoa, jotka pitävät taloutta pystyssä työllään”, totesi maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen. Kaikeksi onneksi muuripuheet todellakin näyttävät jäävän vain retoriselle tasolle, sillä tällä hetkellä Trumpin budjetissa muuriin on satsattu vain 75 mailin pituudelta, ja tämäkään budjetti ei todennäköisesti tule menemään läpi kongressissa.
***
Etelän siirtolaisten kohtalo tuntuu karuakin karummalta. Jopa kuusi kymmenestä matkaan lähtevistä naisista tulee raiskatuiksi, väkeä katoaa ja joutuu ihmiskaupan uhreiksi. ”Valtaosa näistä nuorista haluaisi jäädä äitiensä lähelle, eivät he lähtisi, ellei olisi pakko”, muistutti Kepan asiantuntija Outi Hakkarainen.
Toivoakin on: Trumpin aikakauden isolationismi ja ksenofobia on nostanut esiin aivan uudenlaisen kansanliikkeen, solidaarisuuden, jossa ihmisryhmät terveydenhuollon puolustajista ympäristöaktivisteihin nousevat yhdessä kaduille vaatimaan oikeuksiaan. Liikehdinnästä voi nousta muutos ja ajatus siitä, että selviämme ihmiskuntana vain, jos näemme itsemme maailman, emme sen yksittäisen nurkan asukkaina.
Kirjoittaja osallistui Kepa Talks: Meksikon muuri maailman eriarvoistumisen symbolina -keskustelutilaisuuteen Maailma kylässä -festivaaleilla 27.5.2017