Aloitetaan hyvistä asioista. Vuosi sitten hyväksytty kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda 2030 korostaa ihmisoikeuksia sekä sosiaalisen hyvinvoinnin, ympäristön ja talouden tasapainoa. Agenda 2030 vaatii myös kiinnittämään huomiota siihen toiseen puoleen maailman äärimmäisen köyhistä, joita ei onnistuttu nostamaan köyhyydestä vuosituhattavotteiden aikana. Agenda 2030 edellyttää, ettei ketään jätetä kehityksestä jälkeen.
Mitä tämä tarkoittaa EU:n kehityspolitiikan kannalta? Esimerkiksi sitä, että jatkossa ei voida tuijottaa vain bruttokansantuotetta tärkeimpänä kehityksen mittarina, vaan talouskasvuun tähtäävän yhteistyön tulee ottaa entistä paremmin huomioon ympäristö, planeetan kantokyky ja ihmisten hyvinvointi. Se tarkoittaa myös sitä, ettei keskitulon maita tulisi unohtaa kehityspolitiikan ulkopuolelle eriyttämisen ja fokusoinnin nimissä. Keskitulon maissa elää edelleen suuri määrä köyhiä ja kehityksen ulkopuolelle jääneitä ihmisiä, joiden ihmisoikeuksien toteutumista estää esimerkiksi kansalaisyhteiskunnan kapeneva tila.
Entä ne ikävämmät asiat? Painetta kehityspolitiikkaan kohdistuu myös Euroopan sisältä. Viime vuonna nopeasti kasvanut turvapaikanhakijoiden määrä sekä Euroopassa toteutetut terrori-iskut ovat saaneet päättäjät kääntymään sisäänpäin. Kehitysyhteistyötä halutaan käyttää eurooppalaisten auttamiseen, ei köyhyyden vähentämiseen ja kestävään kehitykseen. EU:ssa tämä on näkynyt esimerkiksi komission kesäkuun ehdotuksessa muuttoliikesopimuksiksi EU:n naapurimaiden ja tiettyjen Afrikan maiden kanssa. Esityksen tarkoituksena on yhdistää kehitysyhteistyö näiden kumppanimaiden rajanvalvontaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että mitä tarkemmin maat valvovat omia rajojaan ja estävät kansalaistensa liikkumisen, sitä enemmän ne saavat EU:lta kehitysyhteistyörahaa. Erityisen valitettavan ehdotuksesta tekee se, että monet esityksen pilottimaista rikkovat kansalaistensa ihmisoikeuksia räikeästi jo nyt.
Muuttoliikkeen hillitsemisen lisäksi EU:n kehitysyhteistyötä halutaan käyttää entistä enemmän myös turvallisuuden vahvistamiseen – käytännössä asevoimien varustekustannuksiin. Suomi on yhdeksän muun EU-jäsenmaan kanssa lähettänyt komissiolle kirjeen, jossa hoputetaan toimia kehityksen ja turvallisuuden yhteyden vahvistamiseksi. Itsessään tavoite on kannatettava. Ongelmallisen siitä tekee se, että jäsenmaat eivät halua myöntää lisää rahoitusta tähän tarkoitukseen, vaan ehdottavat siirtoja muilta ohjelmilta ja instrumenteilta. Kehityksen ja turvallisuuden välisen yhteyden vähentäminen ei saa tarkoittaa muutenkin uhattujen kehitysyhteistyövarojen liukumista sotilasmenojen kattamiseen.
Näiden paineiden keskellä EU:n kehityspolitiikan päivittäminen, uusi niin kutsuttu eurooppalainen kehityspoliittinen konsensus tulee olemaan tärkeässä roolissa kehityspolitiikan ja kehitysyhteistyön asettamisessa takaisin oikeille raiteilleen. Konsensuksen tärkein tehtävä on kirkastaa ja vahvistaa uudelleen kehityspolitiikan varsinainen tavoite ja tarkoitus: köyhyyden vähentäminen ja kestävä kehitys ihmisoikeuksia ja planeetan rajoja kunnioittaen.
Kansalaisjärjestöt ovat lisäksi painottaneet muiden politiikanalojen vaikutusta kestävän kehityksen saavuttamiseen. Esimerkiksi EU:n kauppa-, maatalous-, maahanmuutto- ja energiapolitiikoilla on merkittävä vaikutus muiden maiden edellytyksiin turvata kansalaistensa ihmisoikeudet planeetan rajoja kunnioittaen. EU:n tulisi sitoutua kestävää kehitystä tukevaan politiikkajohdonmukaisuuteen ja vahvistaa sitä käytännössä edistäviä työkaluja, kuten kestävyysvaikutusarviointeja.
Myös kansalaisyhteiskunnan kapeneva tila vaatii EU:n kehityspolitiikalta erityishuomiota. EU:n tulisi vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa demokratian peruspilarina ja tukea kansalaisjärjestöjen osallistumista kestävän kehityksen politiikkojen suunnitteluun, toimeenpanoon ja seurantaan. Kansalaisyhteiskunnan ja asenneilmapiirin parantamiseksi EU:n tulisi jatkaa panostustaan globaalikasvatukseen ja kehitysviestintään.
Näitä ja muita tärkeitä huomioita olemme tuoneet esille niin Kehyksen omassa vastauksessa komission avoimeen konsultaatioon, kuin eurooppalaisen kattojärjestömme CONCORDin kannanotossa, jonka valmisteluun olemme osallistuneet aktiivisesti.
Komission ehdotuksen uudeksi konsensukseksi odotetaan ilmestyvän marraskuun 22. päivänä. Tämän jälkeen on jäsenmaiden ja parlamentin vuoro sanoa asiasta sanottavansa.