Luonnossa tapahtuvien muutosten ja eriarvoistumisen näkökulmasta emme voi odottaa kuitenkaan kymmentä vuotta, vaan muutoksen täytyy tapahtua nyt. UNDPn tekemät skenaariot (kuva alempana) kertovat enemmän kuin tuhat sanaa koronapandemian vaikutuksesta köyhyyteen maailmassa.
Kukin taho yrittää parhaillaan keksiä ratkaisuja, miten selvitä akuutista kriisistä. Yhteiskunnan mahdollisten tukitoimien lisäksi kovaa valuuttaa ovat nyt uudenlainen ajattelu, toimintojen muuttaminen ja kekseliäisyys. Näillä keinoilla pitäisi päästä pahimman yli. Samaan aikaan täytyy varautua pitkäaikaisiin vaikutuksiin, koska pandemian ja muiden haasteiden aiheuttamat tulevaisuuden muutokset eivät ole vielä selvillä.
SUOMEN hallitus laati jo keväällä kestävän kehityksen selonteon tälle hallituskaudelle. Se jouduttiin laittamaan koronan vuoksi odotustilaan, ja nyt syksyllä sen käsittely on edennyt eduskuntaan. Selonteko noudattelee hallitusohjelmaa, ja me järjestöinä olemme olleet siihen tyytyväisiä. Suomen vahvuuksia ovat kestävän kehityksen juurruttaminen valtionhallinnon järjestelmään mukaan lukien eduskunnan täysistunto- ja valiokuntakäsittelyt, kestävän kehityksen liittäminen valtion budjettiin sekä olemassa oleviin tilastoihin perustuva seurantajärjestelmä.
Kaikilla yhteiskunnan toimijoilla on tärkeä rooli tavoitteiden edistämisessä ja esimerkiksi ilman aktiivisia järjestöjä olisi moni tavoite kauempana.
Toisaalta työtä on vielä tekemättä muun muassa ilmastotoimissa ja luonnon monimuotoisuuden puolustamisessa. Suomalaisten kulutustottumukset aiheuttavat merkittävät globaalit päästöt. Tästä aiheesta voi lukea lisää Fingon lausunnoista ulkoasianvaliokunnalle ja ympäristövaliokunnalle.
SELONTEKO on hallituksen väline toteuttaa tällä eduskuntakaudella kestävän kehityksen tavoitteita. Sen rinnalla on valmisteilla vuoteen 2030 saakka ulottuva kansallinen tiekartta, joka pyrkii selontekojen rinnalla varmistamaan, että Suomi pääsee tavoitteisiin määräaikaan mennessä.
Tarvitsemme lisää ymmärrystä, mutta myöskin näkemystä katsoa asioita useammasta näkökulmasta.
Osana tiekartan laadintaa on selvitetty missä Suomi menee. Kaiken kaikkiaan 169 alatavoitteesta Suomi on jäljessä 44:ssä ja 11 alatavoitetta vaatii toimenpiteitä, jotta niiden kehitys ei käänny negatiiviseksi. Siis kaiken kaikkiaan olemme hyvässä tilanteessa!
Keskittyminen kuitenkin vain alatavoitteisiin ei välttämättä auta meitä saavuttamaan kestäviä ratkaisuja. Siksi parhaillaan tunnistetaan ns. murrospolkuja, eli isoja ilmiöitä, joihin keskittymällä pystyisimme tekemään ratkaisuja, jotka ovat kestävämpiä ja jotka pureutuvat niihin keskeisiin asioihin, joissa Suomella on kirittävää myös selonteon osalta.
USEAT tahot, mukaan lukien kansalaisjärjestöt, ovat pitäneet hyvänä etenemistapana keskittyä Kestävyyspaneelin tunnistamiin isoihin kokonaisuuksiin. Ne pohjautuvat pitkälti YK:n tutkijapaneelin työhön. Kuusi keskeistä murrosta sen mukaan ovat:
- kansalaisten hyvinvointi ja toimintamahdollisuudet
- kestävä ja oikeudenmukainen talous
- kestävät ruokajärjestelmät ja terveelliset ruokatottumukset
- kestävän energian saanti kaikille
- kaupunkien ja kaupunkiseutujen kestävyys
- globaalien luonnonjärjestelmien turvaaminen
Näitä tulee johdonmukaisesti tarkastella hallinnan, talouden, teknologian ja yksilöiden ja yhteisöjen näkökulmasta. Näiden lisäksi järjestöt ovat nostaneet esiin muun muassa yhteiskunnan vakauden tärkeyden ja osallisuuden merkityksen.
Ilman aktiivisia järjestöjä olisi moni tavoite kauempana.
Tiekarttatyö jatkuu esiselvityksen jälkeen keväällä. Sen valmistuttua arvioidaan myös olemassa olevat kansalliset seurantamittarit. Tällä hetkellä ne perustavat aikaisempaan kansalliseen toimintasuunnitelmaan. Mittarit on juuri päivitetty ja ne löytyvät täältä.
MYÖS Euroopan komissio on raportoinut toimistaan kestävän kehityksen edistämiseksi. Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on vastuussa kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamisen koordinoinnista, mikä on erittäin myönteistä ja mitä myös me järjestöt olemme pyytäneet.
Kestävän kehityksen politiikan johdonmukaisuuteen kuuluu muun muassa sen varmistaminen, että kaikki EU:n politiikat edistävät kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista kumppanimaissa. EU on sitoutunut tukemaan kehittyviä maita kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamisessa yhteistyöohjelmiensa, rahoitusinstrumenttien ja kaupan avulla.
Komission suunnitelmien mukaan se jatkaa työtään vahvan, avoimen ja reilun kaupan suunnitelman parissa viitaten kestävän kehityksen lukuihin, mutta puuttumatta kuitenkaan kaupan kielteisiin heijastusvaikutuksiin. Seurannan ja raportoinnin osalta vuoden 2021 Eurostatin raportin tarkoituksena on parantaa jäsenvaltioiden arvioiden esittämistä ja käsitellä tarkemmin EU:n toiminnan heijastusvaikutuksia. Hiljattain julkaistu EU:n ennakointiraportti on tärkeä mekanismi tavoitteiden toteuttamisen ja johdonmukaisuuden käsittelyssä.
Vastarinta voi olla välillä kovaakin, kun kyseessä on joko asenteiden tai näkökulman muuttaminen.
Eri sidosryhmien sitoutumisen osalta kestävän kehityksen tavoitteita seuraavaa monitoimijaryhmää ei tämän komission aikana perusteta, mutta luotua hyvää yhteistyötä viedään nyt eteenpäin Euroopan ilmastosopimuksessa ja yksittäisten aloitteiden valmistelussa. Katso lisää EU:n toimista täällä
MITÄ monimutkaisempiin ja isompiin kokonaisuuksiin hallinnollisesti mennään, sitä suurempaan rooliin nousee suunnitelmien ja toimeenpanon välinen johdonmukaisuus.
Suomi oli vuosia sitten merkittävä johdonmukaisuuden puolestapuhuja esimerkiksi OECD:ssa, jossa onkin pitkään kehitetty menetelmiä ja työkaluja jäsenmaiden työn tueksi. Sen lisäksi UNEPin johdolla joukko toimijoita pohti globaalitason mittarin luomista johdonmukaisuudelle. Olin ainoana kansalaisjärjestöedustajana tässä työssä mukana ja helppoa se ei ollut – abstraktin asian mittaaminen on haastavaa. Lopulta päädyimme mittariin, joka kysyy kuinka monessa maassa on olemassa johdonmukaisuutta edistävä mekanismi.
Yksi koordinointikokous ja yksi työryhmä kerrallaan johdonmukaisuusvirkamiehet taistelevat johdonmukaisuuden saavuttamiseksi
Johdonmukaisuus on asiana noussut tietoisuuteen kestävän kehityksen toimintaohjelman, ja sen sosiaalisen, ympäristöllisen ja taloudellinen näkökulman sekä paikallisen ja globaalin tasojen kautta. Yleinen tietoisuus on välttämätöntä tavoitteiden edistämisen näkökulmasta, mutta se yksin ei takaa sitä, että ne edistyisivät käytännössä. Niinpä ne virkamiehet, jotka kansallisissa ministeriöissä tai komission pääosastoilla pystyisivät paneutumaan haastavaan asiaan ovatkin harvalukuiset.
Kuitenkin esimerkiksi EU on jo vuodesta 1992 alkaen sitoutunut johdonmukaisuuden edistämiseen. Muutama esimerkki vuosien takaa:
- Ensinnäkin: EU vähensi eurooppalaisten maanviljelijöiden vientitukia kehittyviin maihin. Käytännössä tuet aiheuttivat sen, että Afrikan markkinat tulvivat halpoja eurooppalaisia elintarvikkeita, mikä heikensi paikallista tuotantoa.
- Toisena esimerkkinä korruption torjunta. On pyritty poistamaan verokannustimet, jotka johtivat ulkomaisten virkamiesten lahjontaan kauppaa tai investointeja edistäessä. Näiden kannustimien poistaminen (kaikissa OECD-maissa, mutta erityisesti Euroopassa) on yritys, joka alkoi 1990-luvulla ja jatkuu edelleen.
YKSI koordinointikokous ja yksi työryhmä kerrallaan johdonmukaisuusvirkamiehet taistelevat johdonmukaisuuden saavuttamiseksi: se on edelleen tuulimyllyjä vastaan taistelua. Vahvat voimat hallitsevat kauppaa koskevia sääntöjä, varainhoitoasetuksia, muuttoliikepolitiikkaa ja myös monilla muilla aloilla on edelleen epäjohdonmukaisuutta.
Vastarinta voi olla välillä kovaakin, kun kyseessä on pitkälti joko asenteiden tai näkökulman muuttaminen siten, että yhden näkökulman sijaan katsottaisiin asiaa useammasta suunnasta. Arvoristiriidat nousevat esiin helposti vaikkapa ympäristönäkökulmien huomioimisessa teollisuuspolitiikassa tai sukupuolten välisen tasa-arvon jalkauttamisessa kaikkeen toimintaan.
Nämä esteet tuovat hyvin esiin sen, että johdonmukaisuus on enemmän poliittista kuin teknistä, ja on tärkeää olla realistinen, kun arvioidaan miten ja millä hinnalla voimme edetä kohti johdonmukaisuutta, joka edistää reiluutta ja heikomman oikeutta.
Ilman johdonmukaisuutta kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen on vaikeaa.
Kestävän kehityksen seurantamekanismeissa on kuitenkin hyviä työkaluja, joilla jäsenmaat voivat halutessaan edistää kokonaisvaltaista ja johdonmukaista kehitystä. Maiden vapaaehtoinen seurantaraportti, jonka Suomikin laati toisen kerran tänä vuonna, on yksi hyvä työkalu tämän edistämiseen. Euroopan komissio on myös pitkäjänteisesti kerännyt jäsenmaidensa edistymisestä raporttia.
Ilman johdonmukaisuuselementtiä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen on vaikeaa. Siksi sen kehittämistä täytyy jatkaa niin Suomessa kuin EU:ssakin. Tarvitsemme lisää ymmärrystä, mutta myöskin näkemystä katsoa asioita useammasta näkökulmasta. Tulevan kansallisen tiekartan laadinnassa olennaista onkin katsoa isoja murroksia, joihin ratkaisuja etsimällä vastaamme myös johdonmukaisuuden haasteeseen.