1. Mitä koet saaneesi aikaiseksi sivarissa?
2. Miksi sivarilaiset ovat parempia kuin muut?
3. Oudoin kokemuksesi sivariajalta?
4. Vinkkisi maailman pelastamiseen?
5. Missä olet nyt?
Oras Tynkkynen, 43, sivarissa 1997-1998, Viestintä-tiimi (Kepa)
1. Julkaisutoimittajana käsieni läpi kulki vuoden aikana aika pino erilaisia raportteja, kirjoja ja muita julkaisuja. Sivarina olin tukemassa viestintää kehitysasioista. Toki roolini oli enemmän tekninen, joten kehitysviestinnän sisältöihin en liiemmin vaikuttanut.
2. Miksi olisivat? Ihan samanlaisia tavallisia ihmisiä sivarit ovat kuin muutkin.
3. Sivariaikana olin paljon mukana kansalaistoiminnassa. Vedin esimerkiksi Maan ystävien ilmastokampanjaa. Ratkaiseva Kioton ilmastokokous osui sivariaikani keskelle, joten yritin ylipuhua silloisen johtajan Folke Sundmanin, jotta olisin voinut osallistua kokoukseen työajalla. Asiaa monimutkaisti se, että matkat junalla Suomesta Kiotoon veivät noin 10 päivää suuntaansa. Niin kuin arvata saattaa, en saanut lupaa matkustaa kokoukseen työajalla, mutta omaa vapaata sentään osallistumista varten sain.
4. Riittävän moni tavallinen ihminen tekee riittävän paljon maailman epäkohtiin puuttumiseksi. (Pitempi vastaus on kirjassani Pieni maailmanpelastusopas.)
5. Sitrassa vanhempana neuvonantajana ja maailmanpelastuspalveluja tarjoavassa omassa firmassani, Tyrskyssä.
Esa Salminen, 43, sivari 1998–1999, kenttäyksikkö (Kepa)
1. Opin tekemään toimistotöitä ja purkamaan tukkeutuneita kopiokoneita. Eniten hyödyin itse, vaikka autoinkin silloisen nuorisovaihto-ohjelman pyörittämisessä. Ohjaaja oli kuulemma aina tyytyväinen panokseeni, ja kaikki nuoret pysyivät hengissä ilman suurempia diplomaattisia selkkauksia. Sain myös hyviä ystäviä ja tuttavia, joita näen edelleen skenessä.
2. Eivät he ole, ihan yhtä eksyneitä nuoria kuin kaikki muutkin. Sivariksi lähteminen on kuitenkin poikkeus laumasta, eli osa ainakin on osoittanut pientä rohkeutta ja omilla aivoilla ajattelemista.
3. Ensimmäisillä viikoilla jouduin simultaanisti kuiskaustulkkaamaan espanjaa asioista, joita en ymmärtänyt itsekään. Joskus myöhemmin taisin havahtua toimiston keittiön nurkasta vartijan herättelyyn legendaaristen sivaribileiden jälkeen. Sain onneksi jatkaa unia.
4. Ei barrikadeille lähetä bissepullo kädessä, vaan kirja kainalossa, vapauden kaiho äänessä.
5. Merihaassa. Teen journalismia, viestintää ja tietokirjoja ja toimin osa-aikaisesti Vikes-säätiön viestinnän asiantuntijana.
Olli Seuri, 37, sivarissa 2006-2007, Maailma kylässä -tiimi (Kepa)
1. Olin osaltani toteuttamassa vuoden 2007 Maailma kylässä -festivaalia eli saimme muiden tiimien jäsenten kanssa aikaiseksi onnistuneet festarit. Lauantain kaatosateesta huolimatta.
2. Jos ovat, niin sitä ovat parempia arvioimaan jotkut muut kuin me sivarit itse.
3. Maailma kylässä -festivaalin lauantai oli ikimuistoinen. Ensin aamun kaatosade, joka pakotti selvittelemään polvia myöten liejussa, miten osa järjestöjen pöydistä saadaan järjestöteltan kuivaan osaan. Iltapäivällä tein kesken festivaalin pikavisiitin veljeni hääjuhlaan.
4. Ole utelias.
5. Tutkijatohtorina Tampereen yliopistossa, toimittajana Ylellä.
Jussi Kanner, 37, sivari 2008-2009 (Kehys)
1. Konkreettisesti sain porattua seinään kankaan videotykkiä varten. Joka aamu sivariin mennessä jännitin, onko se pysynyt seinässä. Ja niin se vain pysyi kymmenen vuotta, kunnes järjestö muutti tiloista pois. Vähemmän konkreettisena asiana opin, miten töitä tehdään ja miten politiikkaan voi vaikuttaa.
2. No siis, sivarilaiset olivat ainakin ennen parempia kuin muut, koska palvelus kesti 13 kuukautta eli enemmän kuin kenelläkään muulla. Sivarit olivat parempi myös sen takia, että sivari-järjestelmänä oli eriarvoistava, koska antoi ainakin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa sivareille merkittävän työllistymisedun verrattuna muihin. Kun muut joutuivat kilpailemaan kolmen kuukauden tai puolen vuoden pätkäharjoittelupaikoista, siviilipalveluksen suorittamalla sai suoraan vuoden työkokemuksen ja jalan oven väliin ihan eri tavalla.
3. Sivarin alkuvaiheessa sain mahdollisuuden osallistua European Development Days -tapahtumaan. Kyseessä on Euroopan komission järjestämä kehitysyhteistyöaiheinen messutapahtuma. Kuvittelin varmaan osallistuvani johonkin Maailma kylässä -henkiseen aktivistien ja kansalaisjärjestöjen kokoontumiseen, mutta siellä porukka koostuikin lähinnä presidenteistä, ministereistä ja virkahenkilöistä. Arkistoidun kuvamateriaalin perusteella olin paikalla aidossa sivarityylissä hupparissa ja Fidel Castro -paidassa. Nykyisin ihmettelen, miten olen ylipäätään päässyt edes rakennukseen sisään sen näköisenä.
4. Kannattaa pysyä poissa Twitteristä.
5. Puolustan demokratiaa asiantuntijana Demo Finlandissa (Puolueiden kansainvälinen demokratiayhteistyö).
Antti Sahlström, 31, sivari 2008-2009, Maailma kylässä -tiimi (Kepa)
1. Saimme tiiminä aikaiseksi vuoden 2008 Maailma kylässä -festivaalin, jossa rikottiin silloinen yleisöennätys kauniina toukokuisena viikonloppuna. Päävastuuni oli järjestöjen yhteyshenkilönä toimiminen, mutta työhön liittyi paljon hallinnollisia hommia, roudaamista ja viestintää. Se oli erittäin opettavainen pesti juuri Helsingin kuvataidelukiosta kirjoittaneelle, omia siipiä kokeilevalle nuorelle miehelle. Työ oli kokemustasooni peilaten erittäin vaativaa ja paineensietokykyä mitattiin useasti, etenkin festivaalin rakennusviikolla. Kaikesta selvittiin ehjin nahoin ja lämpimin muistoin.
2. En koe sivarilaisten olevan parempia kuin muut. Jokainen asevelvollinen tekee ratkaisunsa omista lähtökohdistaan. Tuolloin ratkaisu tuntui oikealta, enkä ole sitä katunut. Päätin sivariin hakeutuessani, että paikan täytyy olla hyvä ja omaa osaamistani kehittävä. Asenteella ja innolla kompensoin vähäistä kokemustani esimerkiksi tapahtumatuotannoissa, kehitysyhteistyössä, taloushallinnossa ja muissa festivaalitoimiston arkeen liittyvissä askareissa. Edeltäjäni Olli Seuri sanoi joskus myöhemmin Ylen käytävillä jutellessamme, etten tainnut ollenkaan tietää, mihin olin ryhtymässä. En todella tiennyt! Tuottaja Kai Artes ja promoottori Johanna Eurakoski olivat loistavia perehdyttäjiä ja työnohjaajia – he luottivat minuun silloinkin, kun en itse itseeni luottanut.
3. Oudoimmat kokemukset taitavat liittyä sivaripikkujouluihin sivarikämpällä Kannelmäessä ja muihin Töölöntorin toimiston juhliin, mutta valitettavasti muistikuvat ovat vuosien jälkeen jo kovin hatarat – jos ne koskaan kovin vahvoiksi ehtivät edes muodostuakaan.
4. Vältä turhaa kulutusta ja matkustamista, suosi vähäpäästöisiä liikennemuotoja ja pyri itse olemaan se muutos, jonka toivot ympärilläsi näkeväsi.
5. Yle Urheilussa, juontaja-toimittajana. Urheilussa juonnan muun muassa Urheiluruutua, Urheilustudiota ja muita tapahtumalähetyksiä. Lisäksi olen toiminut aiemmin juontajana ja toimittajana Ylen aamu-tv:ssä, Ylen uutisissa ja MTV:n uutisissa.
Urho Särkkä, 32, sivarissa 2014-2015, Maailma kylässä -tiimi (Kepa)
1. Sain yhdessä tiimimme kanssa aikaiseksi vuoden 2015 Maailma kylässä -festivaalin! Olen suorituksesta edelleen ylpeä. Muistelen säännöllisesti tuota kymmenen kuukauden jaksoa, joka opetti minulle paljon uutta. On huikeaa, miten pienellä ydintiimillä noin iso festivaali saadaan aikaan. Onnistuminen on pitkälti kiinni onnistuneesta työn organisoinnista, josta minullakin oli ilo sivarivuoden aikana saada oppia.
2. Sivarilaiset eivät ole sen parempia kuin muut. Erilaiset elämäntyylivalinnat sekä tavat suorittaa asevelvollisuus ovat yhtä arvokkaita!
3. Puhelut eri puolilta maailmaa tulevien festivaalin näytteilleasettajien kanssa, joiden englannin kielen aksentit olivat jokaisella erilaiset. Useamman kuin yhden kerran tajusin puhelun päätyttyä, että muistiinpanoistani huolimatta en ollut tajunnut juuri mitään, mitä minulle äsken sanottiin. Yhtenä kauniina päivänä sitten koin ahaa-elämyksen ja aksentit alkoivat aueta minulle ikään kuin korvaani olisi asetettu Baabelin kala.
4. Järkevät ja realistiset toimet ilmastonmuutoksen saamiseen hallintaan. Populismin nousun hillitseminen. Koulutuksen mahdollistaminen mahdollisimman monelle ihmiselle maailmassa. Kunnioitus toisia ihmisiä sekä heidän mielipiteitään kohtaan riippumatta lähtökohdista.
5. Asun puolisoni kanssa Helsingin Kulosaaressa. Sivarin jälkeen keskityin muutaman vuoden uraani musiikkialalla sekä valmistuin soitonopettajaksi. Tänä vuonna toteutin jo hetken mielessäni pyörineen idean uudelleen kouluttautumisesta ja aloitin kaupallisen alan opinnot ammattikorkeakoulussa. Aloitin myös päivätyöt eräässä suomalaisessa kasvuyrityksessä bändikuvioiden pyöriessä entiseen malliin sivussa. Elämä on siis tällä hetkellä erinomaista! Paljon terveisiä kaikille, erityisesti MK-Tiimille sekä tsemppiä sivareille, kannattaa ottaa loistavasta organisaatiosta kaikki irti!
