Ryhmää kiinnosti järjestöjen ja ulkoministeriön yhteistyö sekä erityisesti Suomen uusi kehityspoliittinen ohjelma, kansalaisyhteiskuntalinjaus, järjestöille tärkeimmät tulevaisuuden kehityskysymykset ja kehityskasvatus.
OECD:n viiden hengen delegaatioon kuului jäseniä Sveitsistä ja Itävallasta, OECD:n edustajia sekä tarkkailijajäsen Romaniasta. Edellinen vertaisarviointi tehtiin vuonna 2007.
Keskustelu käynnistyi kehityspoliittisella ohjelmalla. Paikalle saapuneet 14 järjestöjen edustajaa kertoivat olevansa erittäin tyytyväisiä tapaan, jolla ministeriö avoimesti osallisti järjestöjä ohjelman tekoon. Lopputulosta kommentoitiin ”niin hyväksi kuin mahdollista”.
OECD halusi kuulla, mitkä ovat seuraavat askeleet yleisluontoisen ohjelman toimeenpanossa, eli miten ministeriön ja kansalaisyhteiskunnan dialogi jatkuu.
Kepan toiminnanjohtaja Timo Lappalainen muistutti, että ohjelma on vielä tuore kehityksen strategia, joka jättää runsaasti tilaa virkamiesten tulkinnalle.
Kehys ry:n toiminnanjohtaja Rilli Lappalainen jatkoi, että kansalaisyhteiskunnan rooli todella korostuu uudessa ohjelmassa, joka tarjoaa mahdollisuuksia myös yksityissektorille – jokaiselle jotakin. Nyt on etsittävä toimeenpanon kanavia.
***
OECD:laisia kiinnosti, onko jokin muuttunut sitten kehityspoliittisen kansalaisyhteiskuntalinjauksen voimaantulon vuonna 2010.
Järjestöjen mukaan muutosta on näkynyt lähinnä ministeriön asenteissa. Myös kansalaisyhteiskuntalinjaus syntyi avoimessa ja järjestöjä osallistavassa prosessissa.
”On erittäin hyvä, että linjauksesta löytyy tietyistä asioista mustaa valkoisella, esimerkiksi että järjestöt saavat itse päättää missä ja kenen kanssa ne työskentelevät”, Kepan järjestökoordinaattori Auli Starck kommentoi.
Vertaisryhmä tiedusteli, mikä on järjestöjen panos Suomen kehitysyhteistyön pirstaleisuuden vähentämiseksi. Suomi on järjestöjen kautta läsnä sadassa maassa.
Samalla päiviteltiin pienten hankkeiden tuottamaa hallinnollista kuormitusta. Kumppanuusjärjestöjen rahoittamisen jälkeen jäljelle jäävät 30 prosenttia järjestöjen kehitysyhteistyötuesta jaetaan noin 300 järjestöhankkeelle. Kun siihen lisätään säätiöiden hankkeet, jakautuu tuki yli 600 hankkeelle. Järjestörahoitukselle väläyteltiin alarajaa Itävallan tyyliin. Yksi ratkaisu voisivat olla järjestöjen yhteishankkeet.
Kansalaisyhteiskunnan puolelta korostettiin, että järjestöjen toiminta on hyvin monitasoista ja että monet pienet järjestöt toimivat virallisen tuen ulkopuolella eivätkä veronmaksajien rahoilla. Järjestöjen väliseen yhteistyöhön ei myöskään juuri ole kannustettu, joten usein pieni järjestö kokee, että yksin on nopeampi ja helpompi toimia.
Järjestöillä on myös tärkeä rooli kehitysyhteistyömyönteisen asenneilmapiirin varmistamisessa. Nyt kehitysyhteistyöllä on suomalaisten laaja tuki, muttei siihen voi tuudittautua. Järjestöjen on yhä haastavampaa saada ihmisiä mukaan toimintaansa, mutta jolleivät suomalaiset saa henkilökohtaisia kontakteja kehitysmaihin, hiipuu kehitysyhteistyön tuki.
On viisasta antaa järjestöjen työskennellä, luoda ruohonjuuritason yhteyksiä ja kehittää kansalaisyhteiskuntaa maissa, joista ne ovat kiinnostuneita. Järjestöjen työskentelytapoja tulee kunnioittaa. Suuntaus vienee kohti isompia, järjestöjen yhteisiä hankkeita, mutta se vaatii aikaa ja uutta asennetta.
Järjestöjen polttavimpia kehityshaasteita ja -prioriteetteja tiedusteltaessa listaan löytyivät nousevien kehitysyhteistyötoimijoiden mukaantulo, ihmisoikeuspohjainen lähestymistapa, kysymys mitä tapahtuu YK:n vuosituhattavoitteiden eli vuoden 2015 jälkeen, kansalaisyhteiskunnan toiminnan mahdollistava ympäristö sekä Rio+20:n kestävän kehityksen tavoitteet, joihin liittyvää järjestöjen aitoa sitoutumista, tietoisuutta ja vuoropuhelua tulisi lisätä.
Lisäksi tulisi kehittää välineitä helpottamaan erilaisten toimijoiden, kuten yksityissektorin ja tutkimuslaitosten, innovointia ja yhdessä tekemistä.
Lisätietoja
OECD/DAC:in Suomen taustamuistio 2012
Muistio on OECD:n vertaisarvion ensimmäinen vaihe. Toinen vaihe ovat pääkaupunkivierailut, kolmas vaihe kenttävierailu Nepaliin 12.-16.3., neljäs vaihe OECD:n raportin tulo järjestöjen kommenteille 20.7.-10.8., viides vaihe DAC:in kokous 26.9. Kuudes ja viimeinen vaihe on OECD:n raportin julkistus suosituksineen lokakuussa 2012.