Kotikaupungissani Porvoossa pidettiin tällä viikolla piispainkokous. Porvoon hiippakunnan piispa Björn Vikström jyrisi avauspuheenvuorossaan: ”Jos esittää, että pakolaisia pitäisi mieluummin auttaa heidän kotimaassaan, ei kehitysapua voi samalla vähentää.” Toinen asia, mikä nykyisessä poliittisessa keskustelukulttuurissa pistääkin silmään, on sanojen ja sanojen välinen räikeä ristiriita.Europarlamentaarikko Jussi Halla-aho esitti viimeksi eilen, että kaikki pakolaiset olisi palautettava Lähi-idän leireille, ”niin että he voisivat elää siellä ihmisarvoista elämää” – tämä samalla, kun perussuomalaisten pitkään haaveilema kehitysyhteistyövarojen jättileikkaus laski tuen pakolaisia auttaville YK-järjestöille lähelle nollaa.EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker muistutti eilen EU-jäsenmaita, että pakolaiskriisin juurisyihin on puututtava ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä kehitysyhteistyön kautta. Juncker moitti jäsenmaita, jotka ovat leikanneet kehitysyhteistyöbudjettejaan – ”Niitä pitää kasvattaa!” Jos olisin istunut yleisössä kuuntelemassa puhetta, olisin suomalaisena joutunut vetämään Hävettää -paperipussin päähäni.***Haluan uskoa, että kansa on heräämässä: yli 41 000 ihmistä allekirjoitti vetoomuksen kehitysyhteistyömäärärahojen puolesta, tuhat osallistui tiistaiaamuiseen mielenosoitukseen, joukossa sellaisiakin tahoja, joita ei ole totuttu barrikadeilla näkemään.Tällä hetkellä näyttää jopa siltä, että tehdyt leikkaukset ovat osa systemaattista yritystä ajaa alas koko kehitysyhteistyösektori. Uskon kuitenkin, että tästä unelmoi vain pieni osa hallituspuolueiden kansanedustajia. Keskustan Antti Kaikkonen indikoi jo tiistaisessa puheenvuorossaan vastarinnan olevan nousussa hallituksen sisällä. Perussuomalaisten omassa kehitysapumallissa puolestaan varoja suunnataan painokkaammin humanitaariseen työhön sekä kansalaisjärjestöjen työn tukemiseen.Kehitysministeri Toivakka tapasi kansalaisjärjestöjen delegaation suljettujen verhojen takana ulkoministeriössä mielenosoittajien huutaessa ulkopuolella ”Lenita tuu leikkimään, meil on sulle asiaa.” Katselin jälkeenpäin kollegani napsimia valokuvia ja koitin arvailla niistä ministerin mielenliikkeitä. Vaatii rohkeutta pyörtää jo tehtyjä päätöksiä. Tässä tapauksessa ministerin olisi myönnettävä, että rahojen siirto tässä mittakaavassa maailman köyhimmiltä yrityksille on paitsi julmaa, niin myös lyhytnäköistä. Budjettiriihi päättyy tänään. Toivon järjen voittavan.
Rohkeutta ja viisautta budjettiriiheen
Naismuistiini ei tule aikaa, jolloin yhteiskunnallinen keskustelu olisi ollut yhtä kuumaa kuin juuri nyt. Keskustelunaiheet ovat synkkiä, mutta on tässä kihisevässä ilmapiirissä näin valtiotieteilijän näkökulmasta jotain kiehtovaakin: jopa kirkko ottaa voimakkaasti kantaa tehtyihin poliittisiin linjauksiin.
Teksti: Anna-Stiina Lundqvist Kuva: Veikko Somerpuro