Näin sanotaan tänään vuosittaisen kokouksensa aloittavan Maailman talousfoorumin Global Risks 2011 -raportissa.
Talousfoorumin mukaan varallisuuden erot ja tuloerot maiden sisällä sekä maiden välillä nähdään suurimpana riskinä tulevalle vuosikymmenelle. Toisella sijalla tulee globaalin hallinnon heikkous.
Molemmat näistä riskeistä vaikuttavat koko joukkoon riskitekijöitä, ruokaturvasta kansainvälisen kaupan ongelmiin ja ympäristökysymyksiin.
Globaalin hallinnon osalta Maailman talousfoorumi puhuu 2000-luvun paradoksista: ne syyt, jotka tekevät maailmanlaajuisesta hallinnosta yhä välttämättömämpää – erilaiset tavoitteet, arvot ja hyödyt – ovat syy sille, miksi globaali hallinto on niin hankalaa.
The Economist -lehden mukaan eriarvoisuuden ja tuloerojen nouseminen riskilistan kärkeen kuvastaa muuttunutta ajattelua. Siinä kun ennen viimeisintä talouskriisiä huolehdittiin siitä, että köyhimmätkin pärjäävät, nyt syyttävä sormi kohdistuukin rikkaisiin eliitteihin ja epätasa-arvoon itseensä. Siinä kuin Tony Blair viis veisasi Beckhamin miljoonista kunhan lapsiköyhyys laski, puhuu hänen seuraajansa David Cameron siitä, kuinka epätasa-arvoisemmilla yhteiskunnilla menee heikommin lähes jokaisella elämänlaatua mittaavalla mittarilla.