Tansanian järjestöt kaipaavat kestävää — tai edes jotain — kehitystä

”Paljonko öljyä, työaikaa ja polttoainetta onkaan käytetty esimerkiksi tämän muovikotelon valmistamiseen? Liikaa. Paljonko ajatusta ja osaamista? Tuskin ollenkaan. Ehkä tämä on tehty kiinalaisessa tehtaassa angolalaisesta öljystä jota kuljetti joku filippiiniläinen tankkeri. Kaikki siihen liittyvät työntekijät saivat pientä palkkaa. Hyötyivätkö he sen tekemisestä? Hyötyikö kauppias paljon sen myymisestä? Eivät. Entä minä, kuluttaja, onko tästä minulle tarpeeksi hyötyä? Ei ole. Tästä hyötyivät ehkä öljy-yhtiön ja tehtaan omistajat.”
Toimittajan otsa kameran takana rypistyy valkonaaman kiertelevistä ilmaisuista. Tuonhan olisi voinut sanoa lyhyemmin! Säällinen työ. Tehokas resurssien käyttö. Kestävä kehitys!
***
Vaikka netti ja tiedotusvälineet muualla maailmassa kuhisevat YK:n kestävän kehityksen kokoukseen liittyvää Rio+20-tietoa, Tansaniassa aiheesta oltiin tuskin uutisoitu ollenkaan ennen Kepan ja kumppanijärjestö ForumCC:n pitämää seminaaria 6. kesäkuuta. Kokouksessa aiheesta kiinnostuneet kansalaisjärjestöt saivat taustatietoa ja mahdollisuuden tentata varapresidentin toimiston ympäristöyksikön puhujaa, Dr. Constantine Shayoa. Lopuksi keskusteltiin järjestökannasta ja valmistauduttiin vaikuttamaan Afrikan ympäristöministerien kokoukseen AMCENiin, joka pidetään Arushassa syyskuussa.
Järjestöt toivovat Riosta puhtaan energian saannin helpottamista, työkaluja korruption vastaiseen taisteluun, kehitysmaiden liikkumavaraa taloutensa kohentamisessa vihreän talouden puitteissa, teknologian siirtoa köyhyyden vähentämiseksi ja YK:n ympäristöjärjestön perustamista.
Dr. Shayo esitteli Tansanian neuvottelukannan. Oikeastaan jäi hieman epäselväksi, missä määrin Tansania on ajanut omaa linjaansa eri neuvotteluryhmiensä sisällä. Tansanian kanta on sama kuin kehitysmaaryhmä G77+Kiinan. Tästä huolimatta Rioon on matkustamassa kolmenkymmenen hengen vahvuinen virallinen valtuuskunta, plus pari kansalaisjärjestöedustajaa ja lehdistöä.
Tansanian prioriteetteihin kuuluvat muiden muassa edellisten rahoituslupausten täyttäminen — mukaan lukien kehitysavun 0,7 prosentin osuus — teknologian siirto, ilmastonmuutoksen sopeutumisrahoitus ja energiansaanti.
Tansanian energiapula rajoittaa tiukasti kehittymismahdollisuuksia — maassa tuotettu vähähiilinen vesisähkö riittää alle 20 prosentille väestöstä, ja jakelu takkuilee heilläkin. Tansanian kansalaiset laittavat käytännössä ruokansa hupenevilla polttopuilla ja hiljenevät pimeän tullen.
***
Kokouksessa käytiin kiivasta keskustelua Tansanian kivihiilen käytöstä: pitäisikö odotella, että puhtaan teknologian sijoittaja saadaan mahdollisesti houkuteltua jonkin rahoitusjärjestelmän kautta, vai pitäisikö Tansanian ottaa kehittyneistä maista mallia ja käyttää polttoaine pois sen enempää tuskailematta?
Keskustelu kokouksessa oli pitkälti ympäristöpainotteista. Sosiaalinen kestävyys liittyy tiiviisti Tansanian kykyyn luoda työllistävää talouskasvua. Vientituotteista on tuskin tähän veturia — tärkeimmät alueet ovat kauppa naapurimaiden kanssa ja paikallisten liiketoiminnan olosuhteiden parantaminen.
Äskettäin julkaistussa tutkimuksessa Dar es Salaamin daladala-bussisysteemistä huomautetaan, että suurin osa näiden pikkubussien työntekijöistä ei suinkaan ole työllistettyä edes epävirallisesti perheyrityksissä, vaan ihmiset tekevät päivästä toiseen hanttihommia. Työttömyystilanne on niin karu, ettei järjestäytyminen tai työehdoista neuvotteleminen tule kuuloonkaan. Rion sopimuksen vihreän talouden periaatteet ovat siitä todellisuudesta kaukana.
Pääasiainen tunne keskusteluissa täällä onkin, että Tansanian ongelmat on ratkaistava Tansaniassa. Kansainvälisistä sopimuksista — saati kansallisista aloitteistakaan — ei ole näkynyt paljoa hyötyä. Ulkomaalaisten avunantajien panostus näkyy lähinnä budjettikeskusteluissa, mutta senkään vaikutusta tavallisten kansalaisten elämässä on vaikea hahmottaa.
Ilman vastuullista johtajuutta kaikkien aloitteiden hyödyt koituvat niille harvoille, joilla riittää resursseja ja suhteita. Viime aikoina on kuitenkin näkynyt toiveikkaita merkkejä paremmasta hallinnosta: eduskunnan komiteat kyseenalaistavat julkisten varojen käyttöä, kuusi ministeriä erotettiin viime kuussa korruption tähden, ja arkaluonteista tietoa ja raportteja julkaistaan yhä enemmän. Tansanian kansalaisaktiivit tietävät, missä maan kehityksen kannalta tärkeimmät keskustelut käydään: ei Riossa.