Veroasiat ovat vuosittaisen veropäivän ansiosta olleet loppuviikosta keskeisenä keskustelun aiheena. Verohallinto julkaisi keskiviikkona ihmisten ja yhteisöjen vuoden 2020 verotietoja. Kuka tahansa voi saada kenen tahansa julkiset verotiedot puhelimitse tai Verohallinnon asiakaspäätteiltä.
Verotietojen julkisuudella on tärkeä yhteiskunnallinen merkitys. Raha ja varallisuus tuovat tutkitusti taloudellisen vaurauden lisäksi myös yhteiskunnallista valtaa, jota on tärkeää voida seurata. Verotietojen julkisuus myös hillitsee korruptiota ja muita väärinkäytöksiä sekä tuo esiin, kuka hyötyy verotuksen vuotokohdista.
Kuten Verohallintokin alkuviikosta totesi, julkiset verotiedot eivät kerro kaikkia tuloja. Esimerkiksi verovapaat etuudet ja verovähennykset eivät käy julkaistuista tiedoista ilmi. Ansiotuloista jäi Verohallinnon mukaan vuonna 2019 pimentoon noin 19 prosenttia, kuten 2,4 miljardia euroa pääomatuloja.
Suuryritysten ja suurituloisten yksityishenkilöiden tulojen ja verotietojen pimittäminen aiheuttavat maailmanlaajuisesti merkittäviä julkisten tulojen menetyksiä. YK:n FACTI-paneelin raportissa vuonna 2021 esitetty arvio suuryritysten osalta on 500–650 miljardia dollaria vuodessa, ja siinä on huomioitu vain osa aggressiivisen verosuunnittelun keinoista.
Tietovuotopaljastukset kuvaavat ongelman laajuutta. Tänä syksynä julkaistujen Pandoran paperien aineisto kattaa 12 miljoonaa asiakirjaa tai sähköpostia vuosilta 1996–2020. Tietovuodot paljastavat veroparatiiseja ja omistusjärjestelyjä, joilla kätketään tietoa varallisuuden tosiasiallisista omistajista. Piilottamisessa käytetään apuna anonyymejä holdingyhtiöitä. Pandoran papereissa oli poikkeuksellista, että ne paljastivat huomattavan määrän poliitikkojen ja virkamiesten tekemiä järjestelyjä, heidän joukossaan 35 entistä tai nykyistä valtionpäämiestä. Suomesta Pandoran papereissa on mukana 200 henkilöä, joista kukaan ei kuitenkaan ole poliitikko.
Tietovuodot ovat kirittäneet toimia aggressiivisen verosuunnittelun estämiseksi. Maat ovat esimerkiksi perustaneet edunsaajarekistereitä ja OECD on lanseerannut automaattisen maiden välisen tietojenvaihdon. Toimet ovat kuitenkin jääneet vähäisiksi tai rajallisiksi. Esimerkiksi Suomessa tosiasiallisilla edunsaajilla, jotka yleensä ovat yritysten omistajia, on velvoite rekisteröidä omistusosuutensa vain, jos se on yli 25 prosenttia. Avoimuutta rajoittaa myös se, ettei edunsaajarekisterin tiedot ole julkisesti kaikkien saatavilla.
EU:n komissiokin on tehnyt aloitteita aggressiivisen verosuunnittelun ehkäisemiseksi, mutta tuloksena on pääosin ollut laimeahkoja kompromisseja. Viimeaikaisiin pettymyksiin kuuluu julkisen maakohtaisen veroraportoinnin direktiivi, jonka sisällöstä EU:n toimielimet pääsivät sopuun kesäkuussa, ja jonka parlamentti tällä viikolla sellaisenaan hyväksyi.
Vaikka sopimus on askel oikeaan suuntaan, raportointivelvoite on rajattu koskemaan ainoastaan EU-maita ja EU:n yhteistyökyvyttömiksi luokittelemia alueita. Suppean maantieteellisen rajauksen vuoksi yritykset voivat jatkossakin siirtää voittojaan matalamman verotuksen maihin ilman raportointivelvoitetta.
Neuvottelutulos jättää kehittyvistä maista ulos suuntautuvan voitonsiirron pääosin pimentoon ja on siten kansainvälisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta heikko. Kehittyvät maat menettävät voitonsiirron takia merkittäviä summia, jotka ovat pois esimerkiksi kansalaisten peruspalveluista.
Eräs Maailmanpankin johtokunnan jäsen totesi nyt syksyllä epävirallisessa tapaamisessa, että verotustietojen läpinäkyvyys on väistämätön kehityssuunta, mutta sen edistäminen vaatii vastustuksen vuoksi aikaa. Ehkä voimme kuitenkin alkaa Game of Thrones -sarjan tuttua sanontaa mukaillen sanoa, että ”transparency is coming”.