Kirjoitushetkellä Donald Trump on juuri voittanut Yhdysvaltain presidentinvaalit. Peson ja dollarin kurssi on kääntynyt jyrkkään laskuun. Kanadan maahanmuuttoviranomaisten verkkosivut kaatuivat, kun pettyneet yhdysvaltalaiset selvittävät kiivaasti mahdollisuuksiaan siirtyä kotimaastaan Justin Trudeaun valtapiiriin. Hillary Clintonin kannattajat ovat epäuskon vallassa. Minua pelottaa.
Yhdysvaltain presidentiksi valittin ihminen, joka kieltää ihmisen aiheuttaman ilmastomuutoksen olemassaolon. Hän ei siis joko usko maailman tiedeyhteisön käytännössä yksimieliseen viestiin siitä, että ilmastonmuutos on suurin ihmiskuntaa koskaan kohdannut uhka – tai sitten hän ei yksinkertaisesti välitä.
En tiedä, kumpi huolestuttaa minua enemmän.
Trump ei toki ole yksin. Joka toinen yhdysvaltalainen joko kiistää ilmastonmuutoksen olemassaolon tai uskoo sen johtuvan luonnollisesta vaihtelusta.
* * *
Mitä Trumpin valinta sitten merkitsee ilmastonmuutoksen vastaiselle taistelulle? Onko meillä vielä toivoa?
Pariisin ilmastosopimus astui voimaan ennätysajassa muutama päivä sitten, perjantaina 4. marraskuuta. Ei ole sattumaa, että sopimuksen voimaantulo edelsi niukasti Yhdysvaltain presidentinvaaleja. Trump on vaalitaistelun aikana uhannut irrottaa Yhdysvallat sopimuksesta, jos hänestä tulee presidentti. Hän voi myös tehdä niin.
Jos Trump todella haluaa hylätä Pariisin sopimuksen, siihen on arvioitu olevan kolme mahdollisuutta.
Ensiksi, hän voi odottaa kautensa loppupuolelle vuoteen 2020. Sopimuksesta ei voi irtautua ensimmäisten neljän vuoden aikana, mutta koska Yhdysvallat allekirjoitti sopimuksen keväällä 2016, tulee neljän vuoden aikaraja täyteen Trumpin nelivuotisen presidenttikauden viimeisinä kuukausina.
Toinen vaihtoehto olisi yksinkertaisesti jättää Yhdysvaltojen velvoitteet täyttämättä.
Kolmanneksi, Trump voisi irrottaa Yhdysvallat vuoden 1992 YK:n ilmastosopimuksesta. Tämä vaatisi vain vuoden, ja irrottaisi maan samalla myös Pariisin sopimuksesta.
* * *
Valoa pimeään ei valitettavasti löydy Yhdysvaltain rajojen sisäpuoleltakaan.
Trumpin energiasuunnitelma on karua luettavaa. Pariisin ilmastosopimuksen valossa fossiilisista polttoaineista luopumisen tulisi alkaa välittömästi, jos maapallon keskilämpötilan nousu halutaan rajata sopimukseen kirjattuun 1,5 asteeseen. Trump toimisi päinvastoin.
Hänen asialistallaan on lisätä Yhdysvaltojen energiaomavaraisuutta kaikin käytettävissä olevin keinoin, mikä tarkoittaa liuskekaasun, öljyn ja hiilen käytön jatkamista. Lisäksi Trump on vihjannut lakkauttavansa Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto EPAn ja uhannut mitätöidä Obaman ilmastopoliittiset päätökset.
* * *
Synkistelyn jälkeen on muistettava, että Pariisin ilmastosopimuksen on allekirjoittanut 197 maata. Yli sata maata on jo ratifioinut sopimuksen. Yhdysvaltoja on vain yksi. Hyvin paljon riippuu siitä, mitä Trump todella tekee nyt, kun puheiden aika on ohi ja käytännön työ pääsee käyntiin.
Yhdysvalloissa ilmastomuutoksen vastaisella työllä ja Pariisin sopimuksella on vahvaa tukea niin kansalaisten kuin suurten yritysten puolelta. Energiamurros on jo käynnissä, eikä yhden presidentin ole mahdollista kääntää kelloja taaksepäin.
Republikaanien värisuora kongressissa, senaatissa ja Valkoisessa talossa on ilmaston näkökulmasta kuitenkin todella huolestuttava. Jos maailma jatkaa päästöjä nykytahtia, menetämme mahdollisuuden rajata ilmastonmuutoksen riskirajana pidettyyn puoleentoista asteeseen neljässä vuodessa.
Yli puolentoista asteen nousu maapallon keskilämpötilassa vie meidät aikakaudelle, jollaista ihmiskunta ei ole ennen kokenut. Se on suuri tuntematon.
Kun Yhdysvaltojen vetoapua ilmastorintamalla ei ole odotettavissa, tarjoutuu EU:lle mahdollisuus ottaa ohjat kansainvälisen ilmastopolitiikan johdossa.
Se on tosin aika ohut hopeareunus.
PS. Seuraa Marrakechin ilmastokokousta osoitteessa www.kepa.fi/cop22.