Tutkimus: Mosambikin eliitti saattaa viedä maata kohti kasvua

Tuore YK-yliopisto Widerin julkaisema tieteellinen artikkeli on raikasta luettavaa, jos on seurannut afrikkalaista politiikkaa vähänkään pidempään. Sen mukaan vapautuspuolue – ja Mosambikia koko sen itsenäisyyden johtanut puolue – Frelimo on kääntymässä osittain takaisin kehityksen polulle luodessaan uutta, dynaamista yritysmaailmaa.
Mosambikissa asuva toimittaja-tutkija Joseph Hanlon ja hyvää hallintoa ajavan CIP-järjestön johtaja Marcelo Mosse kirjoittavat, että Mosambikissa saattaa nousta uusi, aiempaa edistyksellisempi aalto.
Villi vuosikymmen
Villin kapitalismin vuosikymmen – 1990-luku – huipentui Mosambikissa tutkivan journalistin Carlos Cardoson ja pankkisektoria siivonneen Siba Siba Macuacuan murhiin vuosina 2000 ja 2001. Silloisen presidentin poika Nyimpine Chissano oli syytetyn penkillä, mutta ehti kuolla ennen oikeudenkäyntiä. Valtapuolue Frelimo siirsi presidentti Joaquim Chissanon syrjään.
Mossen ja Hanlonin mukaan puolue onkin Mosambikissa yksilöitä tärkeämpi, maa ei ole henkilöittänyt politiikkaansa vaikkapa länsinaapuri Zimbabwen tapaan. Mosambikissa myös kansalaiset oikeasti valvovat vallanpitäjiään: vaikka Frelimo on pysynyt hallitusvastuussa, on se kokenut vaalitappioita ja menettänyt vallan oppositiolle useissa kaupungeissa.
Nämä ovat niitä tekijöitä, jotka pitävät Mosambikin hallitsijoita kurissa.
Hyvää korruptiota
”Isot yritykset, joilla on hyvät suhteet poliittisiin vallanpitäjiin näyttävät olevan kriittinen menestystekijä teollisuuden kehittymiselle”, artikkelissa kirjoitetaan.
Mosambikin bisneseliitti on hyvin lähellä Frelimoa – monet poliittisessa eliitissä ovat itsekin vaikutusvaltaisia liikemiehiä. Mossen ja Hanlonin mukaan tämä ei ole välttämättä ongelma, vaan voi katalysoida kasvua.
Yksi ”hyvis” tässä sopassa on miesten mukaan maan nykyinen presidentti Armando Guebuza, joka suosii kotimaisia yrityksiä tavoilla, jotka yleensä laskettaisiin korruptioksi tai nepotismiksi. Hanlon ja Mosse huomauttavat, ettei Guebuzan-tapainen kotimaisen tuotannon tukeminen eroa mainittavasti siitä protektionismista, joka on taannut kasvua muualla maailmassa.
”Se voi olla positiivista tai jopa välttämätöntä kehitykselle”, miehet kirjoittavat.
Pahikset taas löytyvät lännestä – niin kuin Hanlonia lukeneet ovat tottuneetkin. Kansainvälinen valuuttarahasto, Maailmanpankki ja Maailman kauppajärjestö tyypillisesti syyttävät korruptiota siitä, etteivät niiden ajamat uusliberaalit politiikat ole toimineet, Hanlon selittää.
”Lahjukset ovat kuitenkin vain rahansiirtoa, ja tärkeämpää onkin tarkastella käytettäänkö raha tuottavasti.” Esimerkkejä löytyy maailmalta: siinä kun Mobutu varasti ja heivasi zairelaisten rahat sveitsiläispankkeihin, Suharto varasti indonesialaisten rahat, mutta ne jäivät maahan luomaan työpaikkoja.
Nuoren voiman Mosambik
”Presidentti Guebuza näyttää rakentavan yrityssektoria, joka keskittyy informaatioteknologiaan, ja jota johtavat älykkäät, nuoret, hyvin koulutetut ja, mikä tärkeintä, pätevät mosambikilaiset”, Hanlon ja Mosse kehuvat. Ja he eivät yleensä ole vallanpitäjien suhteen näin myötäsukaisia.
Hyvänä esimerkkinä nuorista johtajista käy Guebuzan suojatti Celso Correia, joka pääsi presidentin suosioon junailtuaan nerokkaan pankkidiilin, jolla Mosambik sai lunastettua Cahora Bassan padon Portugalilta hallintaansa siten, ettei Valuuttarahaston sääntöjä tarvinnut taivutella.
Correia johtaa nyt yritysrypäs Insiteciä, joka työskentelee IT-alalla, rakennusbisneksessä ja biopolttoaineiden tuotannossa. Presidentin avustuksella hän nousi myös maan toiseksi suurimman pankin, BCI-Fomenton, pääjohtajaksi. Hän on 31-vuotias.
Kaikki ei tietenkään ole ruusuista. Mosambikia edelleen hallitsee pieni eliitti, eikä tutkijoiden optimismi perustu muuhun kuin arvailuun siitä, mihin uusi linja voi maata viedä. Mosse ja Hanlon muistuttavat myös, että tuki pienyrittäjille on edelleen vähäistä, ja presidentin kanssa huonoihin väleihin joutuvat liikemiehet joutuvat helposti marginaaliin.