YK:n ilmastokokous – Mosambikille liian iso pala purtavaksi?

Alle puolet kokoukseen osallistuneista tuli arviointitilaisuuteen, ja heistäkin suurin osa kuului Mosambikin viralliseen delegaatioon.
Kaikki paikalla olijat olivat yhtä mieltä siitä, että mosambikilaisia oli tällä kertaa ilmastokokouksessa poikkeuksellisen paljon. Lähes 70 osallistujan joukossa oli virallisen delegaation lisäksi myös kansalaisyhteiskunnan edustajia ja tarkkailijoita. Syynä oli epäilemättä se, että Mosambik on lähellä Etelä-Afrikkaa ja Durbania.
Virallisen delegaation jäsenet kuitenkin valittivat jääneensä neuvotteluissa ja sivutapahtumissa kuunteluoppilaiksi eikä heidän mielipidettään kysytty. Mosambikin delegaation odotettiin vain tukevan Afrikan ryhmän linjauksia.
”Meitä oli melkein neljäkymmentä, emmekä hiiskuneet sanaakaan! Emme sanaakaan! Meidän ei siis kannata ylpeillä osallistujien määrällä, kun tärkeintä olisi osallistumisen laatu”, oli arvioijien loppupäätelmä.
***
Arviointiin osallistuneiden mukaan Mosambikin delegaation valmisteluprosessi ajautui väärille urille jo ensimetreillä.
Valtionhallinnon eri yksiköt saattoivat vain arvailla, saisivatko ne lähettää edustajansa ilmastokokoukseen, sillä virallisen delegaation kokoonpano julkistettiin vasta muutamaa päivää ennen kokouksen alkua.
Ympäristöministeriön avainhenkilöitä lukuun ottamatta kukaan ei tiennyt, saisiko osallistua ilmastokokoukseen eikä halunnut tuhlata ”kallisarvoista” aikaansa lukemalla kokouspapereita ennen, kuin delegaatiopaikka varmistui.
Toinen ongelma on, että Mosambik lähettää joka ilmastokokoukseen eri henkilöt, joten osallistujat alkavat perehtyä aiheeseen vasta lentokentän ruuhkassa ja lennon aikana.
Johtopäätös: Meidän mosambikilaisten täytyy petrata ilmastokokouksiin osallistumistamme järjestäytymällä paremmin, jotta olisimme varteenotettava peluri neuvottelupöydässä ja aktiivinen Afrikan ryhmän jäsen – tai jotta ottaisimme edes vastuuta sivutapahtumista.
***
Jos ei ole hyvin perillä siitä, mistä ilmastoneuvotteluissa on kyse ja mikä niissä on pelissä, kansainvälinen ilmastokokous saattaa vaikuttaa pelottavalta paikalta, jossa tummapukuiset asiantuntijat viilettävät puolelta toiselle puhuen ilmastonmuutoksesta taloustieteen näkökulmasta, laeista, geopolitiikasta, hiilikaupasta, REDD-mekanismista, puhtaan kehityksen mekanismista, Kiotosta, sopeutumisesta, hillitsemisestä, rahoituksesta ja monista muista asioista hyvin ”monimutkaisella kielellä”!
Ovatko ilmastoneuvottelijoiden saappaat siis liian suuret meille mosambikilaisille? Ovatko ilmastokokoukset meille liian mutkikkaita?
Vastaus on ei, sillä hankaluudet johtuvat vain sekaannuksista ja kokouksen tärkeyteen nähden liian heikosta valmistautumisesta. Toivomme kehittävämme kykyämme neuvotella asioista, jotka ovat Mosambikin turvallisuuden ja tulevaisuuden kannalta ensiarvoisen tärkeitä – kuten ilmastonmuutos!
Arviointikokouksessa esitettiin joitain parannusehdotuksia vastaisen varalle.
Kansalaisyhteiskunnan pitäisi järjestää vastaavanlainen kokous arvioidakseen Kwazulu Natalin yliopistolla ja ilmastoneuvotteluiden ovella tekemänsä ”melun” vaikutusta neuvotteluihin niiden viimeisinä päivinä. Melu lienee välillä tietoa tehokkaampaa, sillä ilmastokokouksen tulokset, vaikkakin vaatimattomat, ylittivät odotukset. Kiitos siitä kuuluu kansalaisten luomalle paineelle.
Toivomme, että ilmastoneuvottelijat kallistavat yhä useammin korvansa huudolle: ”Kuunnelkaa kansaa eikä saastuttajia!”
Kirjoittaja on Kepan kehityspoliittinen työntekijä Mosambikissa.