Kansalaisaktiivisuuden seurauksena silpomattomiin tyttöihin kohdistuvat stigma on vähentynyt ja viranomaisiin ja päätöksentekijöihin kohdistuu entistä suurempi paine säätää ja toimeenpanna silpomisen kieltäviä lakeja ja tarjota turvaa silpomisvaarassa oleville.
Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomista ei voi torjua, jos siitä ei puhuta. Tabut murtuvat vähitellen, kun ihmiset silpomista harjoittavissa paikallisyhteisöissä rohkaistuvat puhumaan ja toimimaan perinnettä vastaan.
Nuoria on tuettu ottamaan kantaa perhepiirissä, vertaisryhmissä ja sosiaalisessa mediassa sekä raportoimaan silpomisen uhasta. Katkaistakseen kierteen, silvotut tytöt kertovat terveysongelmistaan, ja silpomattomat tytöt asettuvat roolimalleiksi. Yhä useammat pojat näyttävät tukensa perinteen lopettamiselle osallistumalla muun muassa vaihtoehtoisiin aikuistumisriitteihin. Muutoksentekijöiksi on valjastettu myös entiset silpojat sekä paikalliset mielipidevaikuttajat ja päättäjät.
Solidaarisuus, Suomen World Vision ja Plan International Suomi ovat tukeneet muutosta paikallisten kumppanijärjestöjensä kautta tavoittaen 85 000 henkilöä ja näiden kautta edelleen lähes 300 000 henkilöä Etiopiassa, Keniassa ja Somalimaassa vuosina 2015-2017.
Sukuelinten silpominen koskettaa arvioiden mukaan jopa 200 miljoona tyttöä ja naista maailmassa. Lisää työtä tarvitaan erityisesti perinnettä ylläpitävien sosiaalisten normien muuttamiseksi.