Järjestöt esittävät, että Suomen ja EU:n on uudistettava kauppapolitiikkaansa siten, että kauppapolitiikka ja -sopimukset turvaavat myös köyhimpien naisten oikeuden ihmisarvoiseen työhön ja riittävään toimeentuloon.
Kauppapolitiikan ei tule myöskään kaventaa mahdollisuuksia tasa-arvoa tukevien poliittisten linjausten tukemiselle tai heikentää tasa-arvoa tukevien julkisten palveluiden saatavuutta. Järjestöjen mukaan EU:n ja Suomen kauppapolitiikkaa ohjaamaan tarvitaan lisäksi kestävämpiä ja monipuolisempia tavoitteita ja mittareita kuin pelkkä bruttokansantuotteella mitattava talouskasvu.
”Globaaleissa tuotantoketjuissa köyhimmät naiset ovat usein kaikista heikoimmissa asemissa. Nykyinen kauppapolitiikka altistaa heitä hyväksikäytölle. Kauppapolitiikka on saatava johdonmukaisesti tukemaan kestävän kehityksen tavoitteita – niin kauan kuin tavoitteena on pelkästään kaupankäynnin lisääminen, olemme kestämättömällä tiellä”, sanoo Fingon kestävän talouden asiantuntija Elina Mikola.
“Elämiseen riittävä palkka on ihmisoikeus, joka ei useinkaan toteudu yritysten globaaleissa tuotantoketjuissa. Velvoittamalla yritykset toimimaan vastuullisesti myös EU:n ulkopuolella, voimme vaikuttaa siihen ettei esimerkiksi pikamuoti nojaa nälkäpalkalla työtä tekevien naisten hartioille”, toteaa Eettisen kaupan puolesta ry:n toiminnanjohtaja Kirsi Salonen.
Viisi nostoa järjestöjen suosituksista. Lue koko julkaisu ja loput suosituksista täältä.
Suomen tulee laatia ihmisoikeuksia koskeva yritysvastuulaki, joka velvoittaa yritykset välttämään ja vähentämään toimintansa kielteisiä ihmisoikeusvaikutuksia myös kansainvälisissä tuotantoketjuissa. Suomen tulee lisäksi edistää yhteisen ihmisoikeuksia koskevan yritysvastuusääntelyn aikaansaamista myös EU:n tasolla.
Kauppa- ja investointisopimuksia neuvoteltaessa tulisi kiinnittää jo varhaisessa vaiheessa huomiota siihen, etteivät ne vaaranna köyhimpien ihmisten toimeentuloa. Sopimusten vaikutuksia tulee arvioida erilaisista lähteistä toimeentulonsa saavien naisten kannalta.
Suomen ja EU:n tulee varmistaa, että keskeiset julkiset palvelut, kuten vesihuolto, koulutus ja terveydenhuolto pidetään kansainvälisten kauppa- ja investointisopimusten ulkopuolella.
Kauppapolitiikkaa tulee tarkastella ja ohjata monipuolisemmilla tavoitteilla ja mittareilla kuin bruttokansantuotteen kasvulla ja kaupan lisäämisellä. Täydentäviä mittareita kehitettäessä tulee varmistaa, että ne tarkastelevat esimerkiksi kestävän kehityksen eri ulottuvuuksia.
Tasa-arvoista politiikkaa rajoittavien sijoittajasuojalausekkeiden sijasta kauppasopimuksiin tulisi sisällyttää entistä sitovampia sääntöjä esimerkiksi yritysten ihmisoikeus-, työelämä- ja ympäristövastuusta.
Lisätietoja
Elina Mikola, kestävän talouden asiantuntija, Fingo
Elina.Mikola@fingo.fi
p. 046 851 5974