Köyhät maat tarvitsevat arviolta 1 400 miljardia dollaria julkista ja yksityistä rahaa vuosittain YK:n kestävän kehityksen eli Agenda 2030 -tavoitteiden saavuttamiseksi. Kehitysyhteistyön osuus on tällä hetkellä vain noin 130 miljardia dollaria.
Kepan tänään julkaiseman ajankohtaiskatsauksen mukaan uutta kestävää kehitystä edistävää rahoitusta etsitään yksityisistä rahastoista ja uusista rahoitusinstrumenteista. Erityisesti kestävää kehitystä rahoittavia joukkovelkakirjoja tai bondeja, on tullut rahoitusmarkkinoille paljon.
”Vastuullisen sijoittamisen suosio on kasvanut huimasti. Määritelmät siitä, mikä on vastuullista tai kestävää kehitystä edistävää sijoittamista vaihtelevat ja ovat epämääräisiä. On epäselvää, mitkä näiden sijoitusten kehitysvaikutukset ovat. Näillä eväillä yksityisistä sijoituksista ei ole vielä kehitysavun korvaajaksi”, sanoo raportin laatinut Kepan asiantuntija Eva Nilsson.
Julkisten budjettien kasvattamiseksi monet kehitysmaat ovat ottaneet uutta lainaa. Aikaisemmin lainoittajina toimivat lähinnä länsimaat ja niiden rahoittamat kansainväliset järjestöt kuten IMF, mutta nyt kehitysmaat ottavat entistä enemmän lainaa yksityisiltä pankeilta ja kasvavilta talouksilta.
”Raaka-aineiden maailmanmarkkinahintojen laskettua ja talouskasvun hiivuttua erityisesti Afrikassa monet matalan tulon maat saattavat ajautua uuteen velkakriisiin”, sanoo Nilsson.
Tilastojen mukaan yksityistä rahaa virtaa eniten kasvaviin talouksiin ja keskitulon maihin. Vain noin kaksi prosenttia yritysten ulkomaaninvestoinneista suuntautuu vähiten kehittyneisiin maihin. Ylivoimaisesti eniten näihin maihin investoivat kiinalaiset yritykset. Suomalaiset sijoittavat kehitysmaihin ja erityisesti vähiten kehittyneisiin maihin hyvin vähän.
”Kehitysponnisteluista on tullut voitontekoa ja lainojen merkitys on lisääntynyt. Myös Suomen kehitysapua käytetään entistä enemmän yksityisen rahoituksen houkuttelijana. Kehitysavulla halutaan taata Afrikkaan, Aasiaan ja Latinalaiseen Amerikkaan suuntautuvien investointien riskit sekä tukea innovaatioita kehitysmaissa”, sanoo Nilsson.
Raportin mukaan kestävän kehityksen tavoitteita ei voida saavuttaa, ellei yksityinen sektori osallistu ponnisteluihin. Perinteinen kehitysapu on kuitenkin edelleen tärkeää köyhimmille maille ja ihmisille, koska yksityiset investoinnit eivät tavoita kaikkein köyhimpiä.
”Tarvitaan reippaasti enemmän poliittista tahtoa parantaa kansainvälistä investointi-, vero- ja velkapolitiikkaa niin, että yksityiset rahavirrat hyödyttävät kaikkia ihmisiä”, sanoo Nilsson.
Toimituksille tiedoksi
Kepan julkaisema ajankohtaiskatsaus ”Kuin laittaisi rahaa pankkiin – vaihtoehtoja kestävän kehityksen rahoitukseen”
Lisätietoja
Eva Nilsson
Asiantuntija
eva.nilsson@kepa.fi
+358 50 317 6702
Niina Mäki
Kehitysrahoitusasiantuntija
niina.maki@kepa.fi
+358 50 317 6724