Pariisin sopimuksen ilmastorahoitus on pirstaloitunut järjestelmä
Pariisin sopimuksessa määritellään, että valtioiden välisiä eroja niiden kyvyssä hillitä ilmastonmuutosta ja sopeutua siihen täytyy pyrkiä tasaamaan. Sopimuksen ratifioineita rikkaita maita sitoo velvoite 100 miljardin dollarin kanavoimisesta ilmastotoimiin globaalissa etelässä.
Tutkijat[1] ja ilmastorahoitusta seuraavat instituutiot, kuten OECD[2] ja kansalaisjärjestöt[3], ovat kritisoineet rahoitusvelvoitteen löperöä ohjeistusta ja toimeenpanoa. Myös aiemmat Suomen ilmastorahoitusta koskevat analyysit[4] ovat kiinnittäneet huomiota järjestelmän läpinäkymättömyyteen ja ohjauksen puutteellisuuteen.
Globaalit päästöt tulisi puolittaa kymmenessä vuodessa, eikä systeeminen murros synny ilman sellaisia investointeja, joilla on mitattavia vaikutuksia.[5] Siksi kansainvälinen rahoitus on erittäin tärkeää. Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) tuore raportti on tervetullut lisä, kun keskustellaan rahoituksen vastuullisesta käytöstä.
Raportin keskeisimmät havainnot ja järjestöjen suositukset
Suomen tulee asettaa julkiset tavoitteet sille, miten se kasvattaa ja kohdentaa ilmastorahoitustaan.
Marinin hallituksen sitoumus rahoitusvastuun kantamisesta jää roikkumaan ilmaan[6], jos suunnitelmaa ei laadita. Toiminnan vastuullisuuden ja vaikuttavuuden arviointi on käytännössä mahdotonta, jos tavoitetasoa ei ole määritelty.
Tavoitteiden toimeenpano vaatii tietoon ja tuloksellisuuteen perustuvan suunnitelman.
Suomen olisi kyettävä rahoittamaan ilmastonmuutokseen sopeutumista samassa suhteessa kuin sen hillintää. Siksi sen tulisi kasvattaa kaikista köyhimpien valtioiden osuutta rahoituksesta 25 prosenttiin.
Tavoitteiden toimeenpano vaatii tarkempaa suunnitelmaa siitä, mitkä ovat soveltuvimmat työkalut. Tällä hetkellä Suomi jakaa ilmastorahoitusta muun muassa korkotuki-instrumentilla, joka sai murska-arviot jo vuoden 2012 evaluaatiossa,[7] eikä se VTV:n arvion mukaan pysty esittämään tuloksellisuuttaan vieläkään.
Valitettavasti VTV:n raportti ei tarkastele järjestöjen työn tuloksellisuutta. Kehitysyhteistyön alalla järjestösektorilla on muihin toimijoihin verrattuna pitkä kokemus hankkeiden tuloksellisuuden ja kehitysvaikutusten seurannasta ja arvioinnista.
On tärkeää, että suomalaisen kansalaisyhteiskunnan rooli tuloksellisessa ilmastorahoituksen toimeenpanossa tunnistetaan. Monet ilmastohankkeet vaativat paikallisen väestön tuen toteutuakseen. Tällaisia hankkeita ovat esimerkiksi metsien suojelu, metsitys ja ilmastoystävällinen pienviljely. Suomen tulisikin harkita monien muiden EU-maiden soveltamaa käytäntöä, jossa kohdennetaan erillistä tukea järjestöhankkeille, joissa vähintään 50 prosenttia budjetista menee ilmastotyöhön.
Tuloksellisuuden arviointi vaatii vahvempaa laadun varmistamista.
Tähän asti tuloksellisuus on näytellyt vain pientä roolia rahoituspäätösten perustelussa. Siksi mittaristojen ja laadunvarmentamisen kehittämistä tulisi rahoittaa riittävästi ja myös siirtää tieto käytäntöön.
Finanssi-instrumentit ovat Suomen ilmastorahoituksen tärkein kanava. Rahoituksen reaalisen määrän arvioimiseksi on tärkeää, että sijoituksien palaumaodotukset nostetaan avoimesti esiin, koska ne vähentävät tulevaa ilmastorahoitukseksi tilastoitavan rahoituksen määrää. Näin eri rahoitusmuodot asettuvat vertailukelpoisiksi.
Johtopäätökset
Ilmastonmuutos on ihmiskunnan merkittävin yhteinen uhka, ja siksi on kaikkien prioriteetti, että sen torjumiseen käytetty rahoitus on vastuullista. Jo vuosikymmenen ilmastorahoitus on kulkenut Suomen kehitysyhteistyön kylkiäisenä ilman varsinaisia tavoitteita ja kattavaa julkista tulosseurantaa. Tähän on tultava muutos. VTV:n selvitys osoittaa, ettei rahoitusjärjestelmän puutteita voi enää sivuuttaa. Kehitysjärjestöt haluavat olla aktiivinen toimija Suomen ilmastorahoituksen läpinäkyvyyden ja tuloksellisuuden kehittämisessä. Allekirjoittaneilla järjestöillä on pitkä kokemus ilmastotyöstä kehittyvistä maissa, ja ne ovat valmiita tuomaan osaamisensa yhteiseen pöytään. Raportissa esitetään, että ulkoministeriö voisi edistää ilmastorahoituksen vaikuttavuuden arvioinnin ja seurannan hyvien käytänteiden ja menetelmien vaihtoa Suomen ilmastorahoitusta kanavoivien organisaatioiden kanssa. Kehitysjärjestöt näkevät tässä otollisen tilaisuuden, ja ehdottavat siksi ilmastorahoituksen sidosryhmistä koostuvan työryhmän perustamista.
Mukana olevat järjestöt:
Lisätiedot:
Niko Humalisto
Asiantuntija, kehitystalous, Suomen Lähetysseura
+358 40 7574 036, niko.humalisto@suomenlahetysseura.fi
Emilia Runeberg
Ilmastotyön asiantuntija, Fingo
+358 50 317 6686, emilia.runeberg@fingo.fi
[1] Roberts, J.T., Weikmans, R., Robinson, Sa. et al.,2010. Rebooting a failed promise of climate finance. Nat. Clim. Chang. 11, 180–182 (2021). https://doi.org/10.1038/s41558-021-00990-2
[2] Climate Finance Provided and Mobilised by Developed Countries in 2013–18 (OECD Publishing, 2020); https://doi.org/10.1787/f0773d55-en, katso myös Buckle, S., 2021. OECD on climate finance: donors need to step up and enhance reporting, Nature 590, 551 (2021), doi: https://doi.org/10.1038/d41586-021-00471-8
[3] Carty, T., Kowalzig, J., Zagema, B., 2020. Climate Finance Shadow Report 2020 Assessing progress towards the $100 billion commitment, Oxfam Policy Papers, 20 October 2020, https://www.oxfam.org/en/research/climate-finance-shadow-report-2020
[4] Hattle, A., Dejgaard, H.P., Pinderup, L., Roy, C., 2021, Setting the Standard – Climate Finance from EU and EFTA Members. Act Alliance EU, 18 January 2021, katso myös Humalisto N., Miras, E., 2021. Rahoitusta ilman jaettuja vastuita, https://www.versuslehti.fi/kriittinen-tila/rahoitusta-ilman-jaettuja-vastuita-vertailu-suomen-ilmastorahoituksen-valikasista/
[5] Rockström J. quoted in Watts., J. 2021. ‘We need bankers as well as activists… we have 10 years to cut emissions by half’. Guardian interview. https://www.theguardian.com/environment/2021/may/29/johan-rockstrom-interview-breaking-boundaries-attenborough-biden
[6] Valtioneuvoston kanslia, 2019. Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 10.12.2019. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161931/VN_2019_31.pdf?sequence=1&isAllowed=y
[7] Ulkoministeriö, 2012. Evaluation report 2012:4: Finnish Concessional Aid Instrument, https://um.fi/documents/384998/385866/evaluation_report_2012_4__finnish_consessional_aid_instrument/f880e448-8bde-3b7e-9ece-394485c65212?t=1528280156269