Annie Enriquez Geron on vastustanut itsevaltaisia hallitsijoita teini-ikäisestä saakka ja noussut Filippiinien suurimman julkisen alan työntekijäjärjestön johtoon. Köyhistä oloista lähteneenä hänen ei olisi ollut mahdollista kouluttautua ammattiin ilman yhteisön tukea. Hän joutui tekemään töitä lapsena koulunkäynnin ohella perheensä tukemiseksi.
Geron kertoo selviytyneensä kaikista vaikeuksista kovalla työllä ja sisukkuudella. Samalla hän oppi arvostamaan yhteisön solidaarisuutta.
Samaa sisukuutta on vaatinut Geronin ura kansalaisvaikuttajana työläisten ihmisoikeuksien puolustajana korruptoitunutta ja itsevaltaista hallintoa vastaan. Hänen ollessa lukiolainen diktaattori Ferdinand Marcosin hallinto julisti sotatilalain (1972) ja samalla opiskelijajärjestöjen ja -lehtien toiminta kiellettiin. Geron pidätettiin ensimmäisen kerran jo tällöin ulkonaliikkumiskiellon rikkomisesta, mutta hän vapautui isoäitinsä aneltua vapautusta poliisilta. Geron kertoo, kuinka samaan aikaan monia muita opiskelijoita pidätettiin, pahoinpideltiin ja jopa tapettiin. Painostuksesta huolimatta hän jatkoi opiskelijakokouksien järjestämistä, joissa jaettiin tietoa eri puolilla maata tapahtuneista mielivaltaisuuksista, ja liittyi lopulta diktatuuria vastustavien nuorten järjestöön ja verkostoitui muiden kansalaisvapauksien puolustajien kanssa.
Valmistuttuaan ammattiin Geron sai töitä valtion työelämänkehittämisen virastosta (Teknisen koulutuksen ja taitojen kehittämisvirasto, TESDA). Hänajatteli sen olevan turvallinen työpaikka, josta pääsee vaikuttamaan hallinnon sisältä käsin työntekijöiden asemaan. Todellisuudessa virasto osoittautui kuitenkin diktatuurin rukkaseksi, jolla vain ylläpidettiin sortoa.
Marcosin diktatuurin aikaan ammattiliittojen perustaminen oli kiellettyä, mutta Geron jatkoi yhteydenpitoa oppositioon ja osallistui protesteihin hallintoa vastaan. Hän pääsi työssään matkustelemaan ympäri maata ja kuulemaan eritaustaisten ihmisten elämän realiteeteista, mikä sai hänet ymmärtämään, miksi ihmiset kääntyivät hallintoa vastaan ja liittyivät vastarintatoimintaan. Oppositiojohtaja Benigno Aquinon Juniorin salamurha vuonna 1983 oli käänteentekevä hetki, joka vahvisti Geronin päätöstään pyrkiä vaikuttamaan aktiivisesti sekä hallinnon sisältä että ulkoa käsin työntekijöiden oikeuksiin.
Marcosin 20-vuotisen diktatuurin päättyminen kansannousuun 1986 ja uuden perustuslain hyväksyminen mahdollisti yhdistysvapauden myös työntekijöille. Geron oli perustamassa 1987 maan nykyisin suurinta julkisen alan ammattiliittoa, Public Services Labor Independent Confederation (PSLINK) ja hänet valittiin sen pääsihteeriksi. Hän neuvotteli 1991 demokraattisen hallinnon kanssa maan siihenastisen historian laajimman kansallisen työehtosopimuksen julkiselle sektorille, joka johti sittemmin moniin muihin merkittäviin työntekijöiden hyvinvointia ja toimeentuloa parantaneisiin lakiuudistuksiin kuten esimerkiksi äityisloman pidentäminen, häirinnän vastainen laki, ikäsyrjinnän kieltävä laki, siirtotyöläisten oikeuksia koskeva laki, työterveys- ja -turvallisuus lait, laajennettu vanhustenhuoltolaki, jne. Filippiinit ratifioi myös Kansainvälisen työjärjestö ILO:n yleissopimuksen vuonna 2017.
Syvään juurtuneen korruption vastainen taistelu on ollut myös keskeistä Geronin ja hänen ammattiliittonsa työssä. Hän on voittanut kahdeksassa TESDA:n ylintä johtoa vastaan nostamissaan korruptiota ja julkisten varojen väärinkäytöstä koskevassa oikeusjutuissa 2000-luvulla. Geron ja muut paljastuksia tehneet viraston työntekijät joutuivat tämän takia vastasyytösten kohteiksi ja heidät irtisanottiin laittomasti. Geron vei oman tapauksensa Kansainvälisen työjärjestön ILO:n käsiteltäväksi ja sai sieltä puoltavan päätöksen.
Geron sanoo, ettei olisi selviytynyt vaikeimmista paikoista urallaan ilman ammattiliiton ja muiden aktivistien tukea. Työ korruptiota vastaan ja ihmisoikeuksien puolesta vaatii sekä henkilökohtaista että moraalista rohkeutta, Geron sanoo. Filippiineillä kansalaisvaikuttaminen on vaikeaa ja vaarallista. Itsevaltainen hallinto on jälleen aloittanut aktivistien red-tagging-maalituksen, joissa heidät leimataan kommunistikapinallisia tukeviksi. Tämän lisäksi kaikenlainen muu uhkailu ja häirintä, syrjintä työmarkkinoilla, perheenjäsenten uhkailu sekä tekaistut syytteet kuuluvat keinovalikoimaan, jossa hallinnon kriitikot pyritään hiljentämään. Vaikeinta Geronille on aina ollut perheenjäseniin kohdistuvat mahdolliset uhat. Hän sanoo, ettei enää pelkää itsensä ja uransa puolesta, vaikka hänen henkensäkin on ollut uhattuna.
Geron kokee olevansa onnekas saadessaan tehdä työtä PSLINK:in johdossa ja nyt kuusikymppisenä haluaa edelleen jatkaa työtä työntekijöiden aseman parantamiseksi. Kansalaisvaikuttamisen avulla tuodaan hänen mukaansa työntekijöiden osaaminen kansalaisyhteiskunnan käyttöön ja luodaan ihmisille osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia. Näin välitetään kansalaisten toiveita ja tarpeita päättäjien tietoon ja annetaan ääni niille, joilla ei ole valtaa sekä näkyvyyttä niille, jotka ovat vähemmistöissä. Lisäksi kansalaisvaikuttamisella voidaan hajottaa keskittynyttä valtaa sekä edistetään hyvää hallintotapaa ja lisätään hallinnon läpinäkyvyyttä ja luottamusta sitä kohtaan.