Ihmisoikeustyöntekijät elävät uhattuina kaikkialla maailmassa – varsinkin naiset. Amnestyn ja Kansalaisjärjestöjen ihmisoikeussäätiö KIOSin 29.8. järjestämässä ”Supporting women, protecting rights” -seminaarissa pohdittiin, miten EU:n jo olemassa olevia ohjenuoria voitaisiin ottaa tehokkaammin käyttöön ja miten ne voisivat tukea erityisesti naispuolisia ihmisoikeuspuolustajia.
Tehokkaampi toiminta vaatii ennen kaikkea ymmärrystä ilmiön sukupuolittuneisuudesta. Naispuolisten ihmisoikeustaistelijoiden kohtaama seksuaalinen väkivalta ja sillä uhkailu sekä häirintä ja kunnianloukkaukset kohdistuvat usein nimenomaan sukupuoleen. Naiset eivät olekaan hyökkäyksen kohteina vain aktivisteina, vaan ensisijaisesti juuri naisina.
Erityisen haavoittuvaisia sukupuolittuneille uhille ovat ne, jotka työskentelevät seksuaali- ja lisääntymisoikeuksien parissa sekä haastavat sukupuolisia stereotypioita.
”Kun sukupuolen rinnalle tulee vielä esimerkiksi rodullisuus, seksuaalivähemmistöön kuuluminen tai vammaisuus, tulee ihmisoikeusaktivismista yhä haastavampaa”, muistuttaa seminaarin avannut Frank Johansson, Amnestyn Suomen osaston johtaja.
Sukupuolittunut uhka
Suomen UN Womenin virkaa tekevän toiminnanjohtaja Elina Nikulaisen taitavasti kannattelema paneeli syventyi naisaktivistien elämäntarinoihin.
Paneelin avasi María Teresa Rivera, jonka synnyinmaassa El Salvadorissa abortti on raiskaustapauksissakin kielletty. María Teresa Riveran tapauksessa keskenmeno johti 40 vuoden vankeustuomioon, josta Rivera kuitenkin vapautui neljän ja puolen vankilavuoden jälkeen. Vaikeneminen ei kuitenkaan ollut enää vaihtoehto.
”En voinut enää olla hiljaa. Ymmärsin, ettei kyse ole vain minusta, vaan naisista ympäri Latinalaista Amerikkaa”, Rivera sanoo.
Vankilasta vapautunutta Riveraa uhkailtiin toistuvasti, ja lopulta hän sai turvapaikan Ruotsista. Rivera kuitenkin pelkää, että El Salvadoriin jääneet perheenjäsenet joutuvat maksamaan paon hinnan.
Helpolla eivät olleet päässeet myöskään muut panelistit. Ukrainalainen sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen sekä naisten oikeuksia ajava Vitalina Koval joutui muuttamaan kotikaupungistaan jouduttuaan kemiallisen hyökkäyksen ja jatkuvien uhkausten kohteeksi.
Nigeriassa kasvanut, nykyisin Zimbabwessa työskentelevä Memory Bandera Rwampwanyi muistaa hyvin kouluajoiltaan, miten kotityöhön velvoitettuja tyttöjä ei näkynyt iltapäiväkerhoissa. Sittemmin hän ymmärsi, että jo koulumatkojen kulkeminen on useille tytöille vaarallista esimerkiksi seksuaalisen häirinnän pelossa.
Venäläisen Irina Biryukovan mukaan uhkaukset ovat ”oleellinen osa ihmisoikeusjuristin toimenkuvaa.” Kun itseen ja lapsiin kohdistuvat uhkaukset ovat ylittäneet sietokyvyn, on Biryukova perheineen joutunut ajoittain lähtemään Venäjältä.
Venäjän informaatiosodasta kirjoittanut toimittaja Jessikka Aro taas on joutunut Venäjä-mielisten trollien systemaattisen vihakampanjan kohteeksi.
”Kyse on naisvihasta ja autoritaarisesta mentaliteetista”, toteaa europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen.
”Naiset yritetään eristää ja lamauttaa.”
Ihmisoikeustyö kulminoitui jokaisessa paneelin puhujista. Ennen kaikkea se osoitti, että naiset kokevat ihmisoikeuspuolustajina monia asioita, joita miehet eivät. Naisiin kohdistuva uhkailu on usein huomattavasti henkilöityneempää: se kohdistuu naisen persoonaan ja perheeseen, useimmiten myös ulkonäköön.
Hyökkäyksen kohteeksi joutunutta naista myös kohdellaan eri tavoin kuin miestä – useimmiten häpäisemällä.
”Esimerkiksi raiskauksen uhreja syyllistetään”, Rwampwanyi sanoo.
Lisäksi naisten tekemää ihmisoikeustyötä toistuvasti väheksytään ja halveksitaan, eikä moni pysty kertomaan tekemästään työstä edes omalle perheelleen.
Kansainvälinen apu on korvaamatonta
Kansanvälisten toimijoiden tarjoamaa apua ja luomaa painostusta panelistit pitivät korvaamattoman arvokkaana. EU sai osakseen kiitosta, mutta myös kritiikkiä. EU:n kyky suojella ihmisoikeuspuolustajia on ollut vaihtelevaa, ja erityisesti tapauksiin, joita kohdemaa on pitänyt tiukasti sisäpoliittisina, on ollut vaikea puuttua.
Koval kertoo Amnestyn mukaantulon muuttaneen merkittävästi koko toimintakenttää. ”Nykyään kansainvälisten järjestöjen läsnäolo on mahdollistanut sen, että esimerkiksi naisten marssit ovat sujuneet väkivallattomasti.”
Bahrainilainen Nedal Al-Salman taas toivoo, etteivät toimijat kieltäytyisi tapaamasta aktivisteja näiden turvallisuuteen vedoten. Kansainvälisten toimijoiden läsnäolo tuo turvaa, ei poista sitä, Al-Salman sanoo.
Suomi on ollut vahva ihmisoikeustoimija monella areenalla, ja puheenjohtajuuskaudellaan sillä on aito tilaisuus vahvistaa EU:n ja sen jäsenvaltioiden tukea ihmisoikeuspuolustajille.
”Älkää antako hiljaista hyväksyntäänne ihmisoikeusrikkomuksille”, panelistit vaativat.